Sielujen turvapaikka

11

Tuulikki seisoi avonaisen vaatekaappinsa edessä kädet lanteillaan. Vaaleat hiukset olivat sotkuisella nutturalla ja jalassa olevat juoksuhousut korostivat takapuolta ja reisiä. Saatoin tuijottaa toisen kroppaa ihan avoimesti, kun tämä ei nähnyt, enkä edes hävennyt sillä hetkellä. Hän oli hyvännäköinen. Tuikku ei treenannut mitenkään, joten kropassa oli lapsenpyöreyttä, mutta se ei näyttänyt mitenkään pahalta.

"Eli kuinka kauan sulla nyt on ollut juttua Henrin kanssa?" Tuulikki kysyi ja kaivoi vaatekaappiaan.

"Joku pari kuukautta", vastasin ja seurasin toisen liikkeitä, kun hän etsi jotain paitaa, joka kuulemma mahdollisesti sopisi minulle. Tuikku hymähti.

"Etkö sä usko, että jotain olisi jo todella tapahtunut, jos tapahtuisi?" hän jatkoi kyselyä hieman moittivana. En oikeastaan saanut äänensävystä ihan kiinni.

"Ollaan me treffeillä käyty", huomautin. Kai se laskettiin tapahtumaksi. Lopulta Tuulikki löysi etsimänsä ja kääntyi hymyillen mua kohti. Hän roikotti käsissään valkoista pitsistä crop toppia, jossa oli v-kaula-aukko ja naruolkaimet. Mä katsoin sitä epäuskoisena.

"Et oo tosissasi", sanoin Tuikulle kohotellen kulmiani.

"Sovita nyt edes", hän pyysi ja annoin heti periksi. Hän heitti topin mulle ja odotti, että vaihtaisin.

Hetken aikaa mä epäröin, kunnes vedin villapaidan päältäni toisen edessä ja vedin topin sitten päälleni. Nousin seisomaan sängyltä ja kävelin peilin eteen asettelemaan toppia paremmin. Se oli rintojen kohdalta vähän tiukka, liian pieni. Tuikulla oli pienemmät rinnat, mutta leveämmät lanteet kuin mulla.

"Näyttää hyvältä, sun vaan pitää hankkia paremman kokoinen. Tyypit sekoo, kun ne näkee ton sun päällä", Tuikku selitti innoissaan viitaten bileisiin, joihin hän oli mua raahaamassa.

"Joo, sekoo kauhusta", sanoin ja irvistin. En todellakaan ollut tottunut käyttämään näin paljastavia vaatteita ja tuntui oudolle, kun vasta oli näkyvissä.

"Älä viitsi. Sä oot ihan helkkarin hyvän näköinen tossa", Tuikku sanoi ja siirtyi mun taakse seisomaan. Hän siirsi toisen kätensä mun lonkalle ja toisen vatsalle ja laski leukansa mun olalle. Sitten hän supisti huuliaan. Musta tuli tosi itsetietoinen ja läheisyys sai mun kropan reagoimaan. Se jännittyi ja mun täytyi muistuttaa itseäni siitä, että ei ollut mitään hätää. En vain ollut tottunut muiden kosketukseen.

"Tiesitkö, sä olet Natalie Portman ja Henri on John Malkovich", tyttö sanoi ja katseli meitä peilistä.

"Ehkä John oli ihan hyvän näköinen nuorena", mä yritin.

"Nu'uh", se sanoi ja pudisteli päätään. Tavallaan toisen kehut sai mun itsetunnon kohoamaan hieman ja hetken mielijohteesta päätin, että topin ostaminen ja bileisiin lähteminen saattaisivat olla hyvä idea.

"Okei. Mennään sitten shoppailemaan".