Sielujen turvapaikka

21

Henrin viestit vaivasivat mua. Yritin kaikkeni unohtaakseni, mutta ne pyörivät silti mun mielessä. Outo tyttö. Mahdollisesti se raivostutti mua eniten. Tiesin vallan hyvin, että olin kohdellut Henriä huonosti, mutta en toisaalta ollut koskaan sanonut suoraan, että tykkäsin siitä. Olinko johdatellut poikaa uskomaan niin? Mahdollisesti. Mua ällötti oma käytökseni ja kadutti. Olisin tahtonut huutaa ja käpertyä pienelle kerälle niin kauaksi aikaa kunnes koko asia olisi kadonnut. Painu sitten vittuun.

Mulla ei ollut hajuakaan, mistä Karita, Olivia ja Arttu juttelivat. Nostin jalkani Olivian kodin olohuoneen sohvalle ja vedin ne rintaani vasten.

"Se vilkuili mua sillä tavalla taas tunnilla. Sitten se ilmeisesti keräsi rohkeutensa ja tuli juttelemaankin tunnin jälkeen", Karita kihersi.

"No mähän sanoin, että se on kiinnostunut susta", Olivia sanoi hymyillen ja pökkäsi Karitaa leikkistäsi kylkeen.

"Ei se ihan mun tyyppiäni ole, mutta on se kai aika jees", hän sanoi.

"Karita hei, c'mon, anna sille jäbälle ny mahdollisuus", Arttu puuttui puheeseen. Annoin muiden jatkaa aiheesta ja noukin puhelimeni viereiseltä pöydältä. Olin saanut Tuikulta snäpin ja hymyilin. Tyttö ei pitänyt yllä streakkeja, joten tiesin, että hänen snäpeissään oli aina jotain erityistä tai sitten se oli lähetetty juuri mulle. Tällä kertaa se oli kuva Tuikusta seisomassa peilin edessä sovittelemassa jotain uutta paitaa. Se oli löysä, mutta siinä oli syvään uurtava kaula-aukko. Vastasin chatissa.

Minä: 😍

Tuikku: Tää vois kyllä näyttää vielä paremmalta sun pääälläs 😏

Niin Tuikun tapaista, mietin ja naurahdin.

"Neallakin siellä joku jätkä varmaan", Olivia kiusoitteli virnistellen.

"Eeei", sanoin ja katsoin kavereitani. Mitähän tuo porukka ajattelisi, jos kertoisin kiinnostuksen kohteeni olevankin tyttö? En viitsinyt lähteä kokeilemaan onneani.

"Mites se Henri?" Arttu kysyi.

"Ei meillä ole mitään", kerroin.

"No joku siellä on. Ootko sä vaihtanut?" Olivia uteli. Olin hiljaa ja hymyilin epävarmasti.

"En kyllä olisi uskonut, että sä vaihdat noin nopeeta", Karita sanoi nyrpeänä. Kohautin olkiani.

Tuikku: Saitko tehtyä sen esseen?

Minä: Joo

Tuikku: Hyvä

Oli mennyt vähän myöhään viimeksi, kun olin ollut Tuikun luona ja mun olisi pitänyt tehdä äidinkielen esseetä. Sitä opettajaa ei kuitenkaan onneksi haitannut, jos ei ihan palautuspäivissä pysynyt mukana. Nyt se essee oli jo vanha juttu, ja mun mielelläni olivat toiset asiat. Jestas, mä olisin ollut mieluummin Tuikun kanssa. En olisi koskaan uskonut, että mun omien kavereideni seura ahdistaisi näin paljon.

Ilmoitin porukalle meneväni vessaan. Kävin oikeasti kusella ja sen jälkeen tuijottelin itseäni peilistä pestessäni käsiäni. Samaan aikaan musta tuntui tosi uupuneelta, mutta samaan aikaan jotenkin hehkuin. Oli vaan niin ristiriitainen olo kaikesta. Voi vittu, kun kaipasinkaan Tuulikin luokse. Kuivasin kädet ja haroin hieman hiuksiani. Sen jälkeen palasin olohuoneeseen piinapenkkiin.