Pelastus

Luku 3

Istun maassa huoneen reunassa risti-istunnassa. Tuijotan seinää tutkivasti, vaikka näen siinä pelkkää puhdasta valkoisen sävyä. Ovesta ei näy jälkeäkään, ei pienintäkään vihjettä siitä, että seinä voisi avautua jostakin kohtaa.

Ojennan käteni koskettaakseni seinän tahratonta pintaa, mutta juuri sillä hetkellä ovi avautuu. Käteni pysähtyy ilmaan ja kulmani kurtistuvat, kun ovi ilmestyy metri vasemmalle siitä, missä istun.

Mikael katsoo minua, huulet värähtämättä neutraaliin viivaan puristuneina, mutta voisin vaikka vannoa nähneeni pienen huvittuneisuuden hänen silmissään. Päätän sillä sekunnilla, että tehtäväni tästä lähtien on saada tuosta pojasta irti ilme, johon koko kasvot osallistuvat yli sekunnin ajan. Elämäntavoitteeni ovat joka tapauksessa menneet pieleen, joten on ehkä aika yrittää matalamman kynnyksen asioita kuin sillalta hyppääminen.

Olen jo pienestä asti tiennyt, että olen viallinen. En kuulu tähän maailmaan, enkä varsinkaan tähän aikakauteen. Veljeni, Ron, on... oli se, jolle kaikki oli helppoa. Tuska vihlaisee sisälläni, mutta työnnän sen pois, koska minulla ei vielä ole voimia käsitellä veljeni menetystä. Haluaisin uskoa, että tämä on painajaista, mutta omaksi harmikseni tiedän paremmin. Painajaiset on poistettu ihmisten mielistä muiden unien mukana. Tässä yhteiskunnassa uskotaan oman mielen täydelliseen kontrolliin, eivätkä unet ole hyödyllisiä sen kannalta. Olen lukenut unista isovanhempieni aikaisista kirjoista, ja olisin valmis uhraamaan paljon nähdäkseni edes yhden painajaisen. Antaisin mitä vain, jos voisin edes hetkeksi luovuttaa kontrollin omasta mielestäni.

Kaikki perustuu tehokkuuteen ja hyötyyn. Ensimmäisenä ei kysytä, oliko jossakin hauskaa. Ei, koska sillä ei ole väliä. Lenkillä käydään, koska se on hyödyllistä. Hölkötellään pitkin tien reunaa suositeltu aika, kunnes palataan takaisin kotiin ja valmistetaan mauton, terveellinen ateria kalorisuositusten mukaan. Se syödään perheen kesken ja samalla kuunnellaan tärkeimmät uutiset radiosta, joka on tallentanut tietyt uutiset sen mukaan, mikä eniten hyödyttää kyseistä perhettä. Sitten tehdään töitä tai opiskellaan. Illalla perhe istuu pöydän ääreen syömään päivällistä ja kertomaan päivän kuulumiset, eli sen, mitä on päivän aikana saanut aikaiseksi.

Toki vaihteluakin on. Työvuorot vaihtelevat, aina ruokailun ajaksi ei pääse kotiin. Jotkut käyvät lenkin aamulla ja jotkut illalla. On muutakin. Ainut syy, miksi sinnittelin edes näihin aikoihin asti, on se, että harrastukset ovat sallittuja. Sellaiset kuin minä, ne, jotka tukahtuvat samana toistuviin päiviin, harrastavat jotakin. Toki jokaisen on täytettävä päivän hyödyllisyys, joten kaikelle muulle jää hyvin vähän aikaa. Silti on vielä niitä ihmisiä, jotka tanssivat, laulavat, soittavat, lukevat viihdekirjallisuutta. Sitä paheksutaan, koska se vie aikaa todelliselta hyödyltä, mutta se ei ole suoranaisesti kiellettyä, kunhan saa velvollisuutensa suoritettua. Se jakaa mielipiteitä monella tasolla, sillä osa ihmisistä on edelleen sitä mieltä, että mielekkäät tekemiset vahvistavat hyötyä eivätkä kumoa sitä.

Yhteiskunta on aivopessyt ihmiset ajattelemaan yksipuolisesti hyödyn kautta. Siksi myös harrastuksissa on rajoitus, joka pikkuhiljaa ajoi minua hulluksi. Yhdellä ihmisellä saa olla vain yksi harrastus, jota ei mielletä tehokkaaksi. Veljeni soitti ja lauloi, mutta koska ne tapahtuivat samanaikaisesti, se sallittiin. Minä sen sijaan sekä luin että tanssin. Minulle sanottiin, että saan valita toisen. Virallisesti valitsin lukemisen, mutta aina kun saatoin, minä tanssin. Silti ajattelin aina – ajattelen edelleen – että tanssin avulla kuuluu puhua. Minulle tanssi pysyi monologina, vaikka kehoni kaipasi ihmisiä, joille kertoa, mitä minulla on sanottavaa.

Lukeminen hyväksytään, mutta kirjat on rajattu. Sitä mukaa, kun kirjoja tulee uusia, vanhat kuuluu hävittää – kierrättää. Uudet kirjat ovat lähinnä vain vanhan toistoa, mutta nimet on muutettu. Niitä pidetään hyödyllisinä, koska ne viihdyttävät, mutta niiden kirjoittaminen ei vie aikaa tai vaivaa. Yleensä niistä myös löytyy tarinaan ujutettuna ajankohtaista tietoa. Hyöty. Sana, joka tuntuu pahimmalta kirosanalta, jonka koskaan voisin itse keksiä.