Pelastus

Luku 4

"Suklaapatukka", totean kysyvästi ja tuijotan Mikaelin kädessä olevaa pitkulaista ruoantapaista ällistyneenä. Hän katsoo minua ilmeettömästi takaisin, koska niin hänen kuuluu tehdä, mutta hänen työnkuvaansa ei varmasti kuulu tuoda minulle suklaata. Suklaa on jyrkästi kielletty yleisessä käytössä, sillä se on epäterveellistä ja niin ollen turhaa.

"Se on palauttava energiapatukka, joka auttaa sinua toipumaan vaihdoksesta ja tuntemaan olosi enemmän... no, sinulta itseltäsi", Mikael kertoo ammattimaiseen sävyyn, eikä hänen yksikään kasvojensa lihas näytä, että hän valehtelisi. Silti tiedän, että hän valehtelee. Hänen kädessään pitämänsä patukan kääre on yksinkertaisen ruskea ilman mitään tekstiä, sillä laittomia aineita ei ole tapana mainostaa. Energiapatukassa lukisi jotain. Tiedän kyllä eron energiapatukan ja suklaapatukan välillä, mutta tiedän myös, että minun kuuluu uskoa häntä.

Vilkaisen muodon vuoksi patukkaa uudestaan. "Niinpä onkin", sanon, vähän liian epävarmasti ollakseni täysin uskottava, mutta Mikael nyökkää jäykästi ja ojentaa patukkaa vielä sentin verran eteenpäin. Otan sen vastaan yrittäen näyttää maltilliselta, vaikka sisälläni kuohuu.

Kun olen saanut suklaapatukan käteeni, Mikael kääntyy sanaakaan sanomatta ja kävelee pois. Pariin sekuntiin en voi muuta kuin tuijottaa herkkua kädessäni, mutta kun tajunta iskee minuun – minulla on suklaata kädessäni – revin kääreen irti ja työnnän palasen suuhuni enempiä harkitsematta.

Voihkaisen hiljaa mielihyvästä, mutta sätin sitten itseäni mielessäni. Energiapatukan ei kuulu olla erityisen hyvää. Toisaalta eivätkö valvontakamerat huomaisi jo muutenkin, että jotain on pielessä? Jos minä tiedän eron energiapatukan ja suklaapatukan välillä, miksi he olisivat yhtään sen tyhmempiä? Kameran on pakko olla poissa päältä, mutta jos asia on niin, miksi Mikael olisi valehdellut minulle? Ellei valvontakamerassa ole päällä enää kuin ääni – se selittäisi paljon.

Suklaa on kielletty, koska se on hyödyttömän lisäksi epäterveellistä. Se lihottaa, ja lihominen on vaarallista. Ylipaino antaa huomattavan riskin sairauksille, joten ihmisten painoa tarkkaillaan säännöllisesti. Terveys on avainasemassa hyötykeskeisessä yhteiskunnassa, sillä yksikin sairastunut ihminen tuo poikkeuksen järjestelmään. Jos joku pääsee lihomaan huomattavasti, hänet asetetaan tarkkailuun ja otetaan selville, mistä muutos johtuu. Poikkeuksia pelätään ja vältetään niin tehokkaasti kuin pystytään.

Pyöräytän silmiäni itsekseni, sillä luotan siihen, ettei valvontakamera voi olla päällä todistamassa eleitäni. Minusta on järjetöntä, että mielihyvää tuottavat ruoka-aineet on minimoitu. Eikö onnellisuus toisi lisää hyötyä, kun ihmiset jaksaisivat paremmin tehdä niitä hyödyllisiä asioita? Toisaalta siihen on pillereitä, että mieliala nousee ja tehokkuustaso paranee. Kaikkeen on pillereitä.

Mistä Mikael on saanut suklaata? Hän työskentelee korkeassa virassa tärkeiden asioiden parissa, joten hänen kuuluisi olla sataprosenttisen kuuliainen järjestelmää kohtaan. Hänen ei kuuluisi vitsailla tai hankkia minulle suklaata. Ellei tämä ole jokin juoni? Ehkä hän testaa minua, ja olen tähän mennessä reputtanut jokaisen testin.

Suklaa pysähtyy ilmaan matkalla suuhuni, mutta minulla ei ole voimia vastustaa mitään niin hyvänmakuista eikä varsinkaan mitään niin harvinaista. Olen kerran aikaisemmin maistanut suklaata, juuri ennen kuin vanhempani vietiin pois. En tiedä, mistä äiti löysi sitä, mutta se - yhdessä kaiken muun kanssa - maksoi hänelle kalliin hinnan.

Saan suklaan syötyä aivan liian nopeasti. En uskalla hidastella, ettei kukaan vain vie sitä pois minulta. Jos minua on testattu, jos en ole läpäissyt, järkevintä on nauttia kaikesta nauttimisen arvoisesta ennen kuin minut aivopestään unohtamaan kaikki se, mikä tekee minusta oman itseni.