Pelastus

Luku 21

Joka päivä levottomuuteni kasvaa ja rypyt Mikaelin otsalla syvenevät. Melinakin huomaa muutoksen talon ilmapiirissä, eikä hän meinaa päästää meitä silmistään hetkeksikään. Tiedän, että hän haluaisi tuntea itsensä hyödylliseksi yhtä paljon kuin minäkin, mutta Mikael pyrkii parhaansa mukaan pitämään siskonsa mahdollisimman kaukana tapahtumien keskipisteestä.

Olen siirtynyt Mikaelin viereen nukkumaan. Mikään ei ole parempaa kuin nähdä illalla viimeisenä hänen upeat silmänsä ja kuulla sanat, jotka kertovat rakkaudesta, toivosta ja tulevaisuudesta. Sisimmässäni on solmu, joka hitaasti kiristyy yhä tiukemmalle puristaen minusta ilmat pihalle, mutta Mikaelin kanssa olen vapaa. Kun suutelen häntä, voin taas hengittää, mutta kun irtaudun ja muistan todellisuuden, hengittäminen tuntuu lähes mahdottomalta.

Suhteellisen lyhyessä ajassa olen löytänyt elämälleni tarkoituksen, mutta silti olen vapaaehtoisesti luopumassa kaikesta. Olen edelleen valmis uhraamaan kaiken veljeni puolesta, ja joka päivä mietin, olenko tekemässä virheen. Omatuntoni sättii minua siitä ajatuksesta, mutta en voi olla miettimättä, että voisin olla onnellinen. Voisin elää loppuelämäni näin, ihanan miehen rinnalla taistellen sen puolesta, mikä maailmassa on hyvää ja kaunista. Ongelmana on vain se, että eläisin valheessa, ja tieto siitä saisi lopulta minut vihaamaan itseäni.

"Mitä mietit?" Mikael kysyy unisesti ja nappaa kädestäni kiinni. Hän katsoo minua silmiin, ja vaikka hän on puoliksi nukahtamassa, hän onnistuu silti jotenkin näyttämään valppaalta. "Sinua", vastaan, ja hänen kasvoilleen nousee hymy. Hän nappaa kasvoistani kiinni ja suutelee minua, enkä tiedä totunko koskaan siihen tunteeseen, jonka hän herättää minussa.

Olemme hetken hiljaisuudessa, vain katsoen toisiamme, kunnes minun on pakko kysyä: "Kun menemme takaisin laitokseen, entä jos... oikea kehoni on erilainen?"

Mikael naurahtaa ja pudistaa päätään. "Tietysti se on erilainen, kyllä minä sen tiedän. Mutta Ron, minä rakastan sinua, olit missä kehossa tahansa. Vaikka olisit kaksikymmentä kiloa painavampi."

Yritän hymyillä, mutta se taitaa jäädä enemmän irvistykseksi. Mikael uskoo varmasti tarkoittavansa sanojaan, mutta hän ei tiedä, etten todellakaan ole Ron, ja ongelmana ei ole se, että olisin isompi. Hän tulkitsee kuitenkin irvistykseni väärin: "Tiedän, että olet hermostunut. En kuitenkaan halua, että pistät odotuksesi liian ylös. Sanoin jo, etten viimeksi nähnyt Jonia missään. Ymmärrän kyllä, että haluat tehdä tämän ja että haluat saada varmistuksen, ja olisin valmis riskeeraamaan henkeni sinun puolestasi, mutta en halua että petyt. Ja vaikka kehosi olisikin siellä, Jonin... sielu ei välttämättä ole. Takaisinvaihdosta ei ole ikinä suoritettu. Tässä koko operaatiossa lepää paljon heikon jään varassa."

Huokaisen väsyneesti, sillä olemme käyneet tämän keskustelun jo useita kertoja. Mikael yrittää aktiivisesti saada minut muuttamaan mieltäni, mutta olen onnellinen, että hän on mielipiteestään huolimatta valmis auttamaan. "Tiedän, että tämä kaikki on kaukaa haettua, mutta minun on pakko saada vastauksia. Minun täytyy tietää, onko veljeni vielä elossa."

Mikael nyökkää rypyt otsallaan, ja painan pääni hänen kainaloonsa, jotta minun ei tarvitse nähdä myötätuntoista ilmettä hänen kasvoillaan. Olen menettänyt kaiken, eikä minua voi syyttää siitä, että haluan edes jotain takaisin. Haluan veljeni takaisin.

"Kerrataanko suunnitelma taas?" Mikael mumisee hiuksiini, ja mieleni tekisi huokaista. Olemme käyneet suunnitelman läpi joka päivä, monta kertaa. Tiedän kuitenkin, kuinka suureen riskiin Mikael asettaa itsensä, joten nyökkään.

Alan selittää tottuneesti, yrittäen pitää orastavan hermostuksen äänestäni poissa: "Ensin viemme Melinan vanhemmillenne hoitoon. Sen jälkeen lainaat minulle toisia työvaatteitasi, ja lähdemme autolla matkaan." Mikael katsahtaa minua kulmiensa alta, joten lisään: "Ja otan myös lippiksen, jolla saan vähän peitettyä kasvojani. Menemme sisään kuin olisimme työtovereita, viet minut Jonin luokse sillä verukkeella, että näytät minulle paikkoja uudessa työpaikassani, otamme veljeni mukaan ja lähdemme pois."