Pelastus

Luku 5

Kurtistan kulmiani yrittäessäni miettiä tuhannetta kertaa, mitä tämä kaikki tarkoittaa. Istun yksin sängylläni ja tuijotan eteenpäin mitään näkemättömin silmin. Olen ottanut rutiinikseni jokapäiväisen tyhjän tuijottamisen, sillä tässä huoneessa on vakava puute virikkeistä. Minulle tuotiin kirjoja, mutta lailliset kirjat ovat enemmän kyllästyttäviä kuin viihdyttäviä – en halua kuulla uudestaan ja uudestaan samoja opetuksia tehokkuudesta ja turvallisuudesta, vaikka ne toimisivatkin hyvänä apuna unen saamiseen. Sain myös kynän ja paperia, mutta olen jo täyttänyt koko saamani vihon tikku-ukoilla ja auringoilla. En uskalla kirjoittaa mitään, sillä he voivat käyttää mitä vain luomaani minua vastaan. Päättelin, että tikku-ukot tuskin voivat saada minua hirveän pahoihin ongelmiin.

Tänne tulostani on ehkä pari viikkoa, ja joka päivä Mikael on tullut juttelemaan kanssani. Olen kertonut itsestäni epämääräisiä faktoja, ja hän on yrittänyt houkutella minua avautumaan enemmän kertomalla omasta elämästään. Hän on kertonut pikkusiskostaan ja vanhemmistaan, elämästään ja harrastuksestaan – lähinnä pinnallisia seikkoja, hän välttelee menemästä yksityiskohtaisuuksiin tai liian henkilökohtaiselle syvyydelle. Tiedän paljon pieniä asioita, joita minun ei tarvitsi tietää, mutta en valita. Pidän hänen äänestään, vaikken ikimaailmassa myöntäisi sitä hänelle.

Vaikka en tee hänen kertomuksillaan mitään, minusta on mukava kuulla hänen elämästään. Se, että hän on äänessä, tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitse puhua. Hän puhuu paljon siskostaan, Melinasta. Mikael puhuu sisarestaan tavalla, joka kertoo, että tämä merkitsee hänelle enemmän kuin koko maailma.

Kerran en voinut estää itseäni tutkailemasta Mikaelin kasvoja, kun hän puhui siskostaan. Hänen ilmeensä oli niin hellä, silmät täynnä selvää kiintymystä. Voisin vain toivoa, että joku näyttäisi tuolta minusta puhuessaan, mutta minulla ei ole enää ketään. "Melina on sinnikkäämpi kuin kukaan kenet tunnen. Jollakin tasolla fiksumpi kuin minä – tuntuu, että hän imee itsensä kaiken tiedon. Hän asuu pääasiassa minun luonani, ja kun saan hakea hänet päivähoidosta, hän on niin täynnä tarmoa. Hän selostaa minulle kaiken, minkä on oppinut."

Nuoren kuuluu muuttaa pois kotoa 15-vuotiaana, jotta aikuistuva lapsi oppisi omatoimisuutta tarpeeksi varhain ja voisi olla hyödyksi yhteiskunnalle. Siihen asti lapsi asuu vanhemmillaan, mutta niin kuin Mikaelin ja hänen siskonsa tapauksessa, on mahdollista muuttaa asumisjärjestelyjä niin, että vanhemmalle sisarukselle tulee enemmän vastuuta. Sekin on hyötyratkaisu, sillä samalla vanhempi sisar oppii uudenlaista vastuuta ja vanhemmille jää aikaa tehdä omia töitään.

Mikael harrastaa uintia. Hän käy uimassa iltaisin, töiden jälkeen hänelle jää tunti aikaa vapaavalintaiselle toiminnalle. Viikonloppuisin hän ottaa siskonsa mukaan. Melinan edessä on valita vapaavalintainen harrastus vasta kymmenenvuotiaana, joten häneltä hyväksytään veljen harrastukseen osallistuminen ennen sitä ikää. Minusta on surullista ajatella, että jos Melina haluaa valita jonkin toisen harrastuksen, heidän yhteinen vapaa-ajanviettonsa loppuu kuin seinään.

Olen oppinut henkilökohtaisesta ruuantuojastani paljon enemmän kuin minun luultavasti pitäisi tietää. Silti, mitä enemmän saan tietää hänestä, sitä enemmän vain haluaisin tietää lisää. Hän kiehtoo minua monella tavalla, sillä hänen ammattinsa ei tunnu sopivan yhtään hänen luonteeseensa. Miten ihminen, joka tuntuu välittävän jostakusta noin paljon, voi olla ammatissa, joka painottaa hyötyä kaiken edelle? Hänen kuuluisi ajatella järjellä joka tilanteessa, ei sydämellä. Hänen kuuluisi tehdä töitä vielä iltaisinkin, osoittaa parhain mahdollinen hyöty yhteiskunnalle, eikä käydä uimassa siskonsa kanssa.

Ovi avautuu seinästä, ja jälleen kerran Mikael astuu siitä sisään. Tällä kertaa hän kuitenkin näyttää erilaiselta, hätäisemmältä. Hänen normaalisti rennot kasvonsa ovat kiristyneet, ja näen ryppyjä hänen otsallaan. Hänen kasvoillaan vilahtaa tunne, joka muistuttaa hälyttävän paljon hermostuneisuutta. Jos hän on hermostunut, tiedän, että minun tulisi olla huolissani. Silti, kun hän avaa suunsa, hänen äänensä on vakaa. Hän kuulostaa ammattimaiselta, mistä tiedän, että jokin on ehdottomasti vialla. "Tänään sinun on määrä kuulla sijoituksestasi."