Pelastus

Luku 22

Kun olemme tekemässä lähtöä Mikaelin vanhemmilta, olen pyörällä päästäni. Minun oli vaikea miettiä, mitä vastailisin Johannan kysymyksiin. En ollut varma, oliko järkevämpi vastata veljenäni vai minuna, kun totuus kuitenkin paljastuisi aivan liian pian. Ajattelin kuitenkin, että parasta oli vastata yhdenmukaisesti, niin, että vastaukseni olivat linjassa sen kanssa, mitä Mikael ja Melina minusta tiesivät. Tuntuu pahalta, että olen joutunut valehtelemaan heille kaikille. Tai "joutunut" on ehkä väärä sana. Olen valehdellut heille kaikille.

Minulta alkaa jo itseltäkin hiljalleen sumentua rajat sen välillä, mikä on aidosti minua ja minkä olen omaksunut veljeltäni. Mietin myös, että jos vielä pääsen omaan kehooni, jos se on mitenkään mahdollista, osaanko edelleen soittaa kitaraa? Kuinka suureksi osaksi enää voin olla Ronja, ja kuinka suuren osan veljeni persoona ja taidot ovat jo vallanneet?

Osa Johannan kysymyksistä oli sellaisia, joihin oli helppo vastata. Tiedän Ronin harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista. Perhettäni koskevat kysymykset olivat kaikkein vaikeimpia ja nostivat palan kurkkuuni, mutta Mikael onneksi ehti keskeyttää tilanteen niin, ettei minun tarvinnut vastata. Hän vaihtoi puheenaihetta ja loi äitiinsä niin tuiman katseen, että Johanna luopui lopuista kysymyksistään. Olin kiitollinen myös siitä, että Melina hoiti pöydässä suurimman osan puhumisesta. Hän puhuu mielellään itsestään ja päivästään, siitä mitä on milloinkin havainnut, tehnyt ja kokenut. En voinut mitään sille, että pahanmakuista kahvia siemaillessani yritin painaa Melinan kasvonpiirteet mieleeni siltä varalta, etten näkisi häntä enää.

Mikaelin isä, Henrik, on luonteeltaan rauhallinen siinä missä Johanna on tulisempi ja päättäväisempi. Hän ei yrittänyt tivata minulta vastauksia, mutta hän katsoi minua tarkkaavaisesti aina kun puhuin. Hän näytti siltä kuin olisi analysoinut minua, mikä oli hermostuttavaa, koska pelkäsin hänen saavan jotain selville salaisuuksistani. Hänen katseensa alla en uskaltanut edes kieltäytyä kahvista, vaikka inhoan kahvia. Olen pettynyt siihen, että kahvista löydettiin tarpeeksi hyötyä, ettei sitä kielletty tai poistettu yhteiskunnasta. Toisaalta sain kahvini seurana suklaakonvehdin, joka maistui taivaalliselta ja loppui aivan liian nopeasti.

Viimeisten viikkojen aikana olen saanut nauttia asioista, joista en olisi koskaan uskonut saavani nauttia. Suklaa on hävitetty lähes kaikkialta, joten en edes tiedä, mistä tämä perhe saa sitä käsiinsä. Olen saanut muitakin herkkuja, jotka ovat saaneet minut hurmion partaalle. Niiden lisäksi kaikki ruuat ovat olleet parempia kuin mitä yhteiskunnan suosittelemat terveysruuat voisivat koskaan edes kuvitella olevansa. Minun ei ole tarvinnut päivärytmissäni urheilla suositusten mukaan, koska en ole tarkkailun alla, joten olen varmasti myös saanut muutaman kilon lisää Ronin kehoon. Pitää muistaa pahoitella hänelle siitä, jos... kun saan hänet takaisin omaan kehoonsa. Jos olen itse vielä täällä.

Mikael on pitänyt paremmin huolta kunnostaan myös sinä aikana, kun olen tullut sekoittamaan hänen elämänsä. Vaikka hän kiertää yhteiskunnan sääntöjä ja suosituksia parhaansa mukaan, hän on vahvasti tarkkailun alla jo ammattinsa puolesta. Hänen kehonsa on täydellisesti suositusten mukainen, eikä häneltä yhtään vähempää sallittaisikaan. Toki, Ronin ansioksi, veljelläni on enemmän lihaksia kuin Mikaelilla, mutta asia ei välttämättä pysy sellaisena, jos Ron ei kohta pääse pitämään kropastaan parempaa huolta.

Junamatkalla Mikael ei päästä kädestäni hetkeksikään irti. Hän puristaa niin lujaa, että se melkein sattuu, mutta en voi valittaa. Tarvitsen hänen kosketustaan siihen, että pysyn maan pinnalla. Jännitys kasvaa sisälläni yhä suuremmaksi möykyksi sitä mukaa, kun aika oikeasti tehdä jotain lähenee. Olen odottanut sitä, että pääsen toimimaan, mutta tiedostan sen, että seuraukset voivat olla mitä tahansa.

Palaamme vielä Mikaelin luokse hakemaan meille molemmille työvaatteet ja minulle lippiksen varjostamaan kasvojani mahdollisimman viattomasti. Emme halunneet herättää Melinan epäilyksiä ottamalla vaatteita mukaamme jo valmiiksi, sillä Melinalle kertomamme tarinan mukaan menemme tänään kahdestaan retkelle. Melina oli aluksi pettynyt, ettei pääse mukaan, mutta ymmärsi sitten Mikaelin selityksen jälkeen, että tarvitsemme aikaa välillä vain toistemme kanssa. Toivon, että se olisikin totta.