Rajansa kaikella./ ~Taekook

2. Isä~

Koitin hillitä oksennusrefleksini nähdessäni äitini tuollaisessa tilanteessa. Kaivoin puhelimen ja sai zoomilla erittäin tarkan otoksen tästä järkytyksestä. En mä sillä muuten mitään tee, mutta mutsille mä ton laittaisin ennen kun koitan pyyhkiä tuon muiston aivoistani lopullisesti.

Rajasin äitini kasvot pois kuvasta, jätin vain tämän huulet ja leuan, sillä halusin testata, muistaako tai tajuaako äitini edes että lähetin hänelle juuri kuvan hänestä itsestään.

Jään odottamaan vastausta äidiltäni.

Koitan pysyä rentona, koska en kuitenkaan halua kenenkään muun tietävän sitä mitä minä nyt tiesin.
Okei, alkaa ahistamaan liikaa joten otan repun selkään ja lähen luokan ulkopuolelle.
Nojaan punaista tiiliseinää vasten ja pyöritän päätäni. Hwasa saapuu käytäväl ja nähdessää mut tulee hämmentynyt katse naamallaan mun viereen.
"Onks kaikki hyvin? Kui sä noi yhtäkkiä lähdit?" Hwasa utelee ja istu'utuu viereeni kylmälle lattialle.

Mietin, pitäiskö mun kertoa totuus Hwasalle vai vaihtoehtoisesti vaan sanoa et päähän alko särkemään. Hwasa kuitenkin oli luotettava kaveri, mut toisaalta en välttämättä halua kenenkään tietäväni että äitini on ollut tuollaisissa tekemisissä.

"Nohh, tää on aika noloo sanoo ja-" keskeytän ja raavin takaraivoani miettien samalla miten ihmeessä mä jatkan tätä lausetta.
"Se viimeisin kuva sen dian nurkassa-"
Jatkan hitaasti yhä epävarmana.
"Ai siis, se missä oli kaks naista? Vissiin fritsuja tekemässä tai jotain¿" Hwasa kyseli minun purressa huultani.
"Jjoo, just se" vastaan taas hyvin hitaasti ja hiljaa, ettei kukaan muu vain kuulisi keskusteluamme.
"Okeii?? Mitä siitä? Onks sul jotain lesboja vastaan tai-"
"Eieiei, sä käsität nyt aivan väärin!" parahdan ja koitan jälleen kerätä itseni.
Siis kun, kyse on siitä et toinen heistä oli mun äiti! E-enkä siis yhtään ollu tietonen tästä" koitan vaikertaa sanoja ulos suustani.

Tässä vaiheessa Hwasan leuka loksahtaa auki.
"Ööh, apua en yhtää tiiä mitä sanoo-
ymmärrän hyvin et toi varmasti tulee järkytyksenä, pärjääks sä?"
Mumisen jotain joon tapaista Hwasalle ja lähden kävelemään kohti ulko-ovia. Täytyy nyt saada raikasta ilmaa, vitut siitä et mul piti olla vihree-wilma.

En edes vaivaudu ottamaan takkiani mukaan ulos, vaikka sääennuste näytti et tämä viikko ois kylmin koko kuukautena. Ruoka tekis nyt terää, ai helvetti ku en lähteny Hobin ja Jimpan kaa kauppaan. Ja joo, köytän heistä usein noita nimityksiä, oon käyttäny jo monet vuodet.

Kävelen koulun pihalla potkien pikkukiviä ja vetäen keuhkot täyteen ilmaa, tasatakseni hengityksen.
Siinä samassa tunnen lökäreitteni taskussa värähtelyä. Otan puhelimen taskusta ja napsautan lukitusnäytön päälle.

*yksi lukematon viesti käyttäjältä mutsi*

Musta tuntuu et mun pupillit laajeni just. Näppäilen äkkiä pin-koodini puhelimeen ja avaan selaimesta Whatsapin.

Pah, just. Niin varmaa. Kaikelle on aina looginen selitys ja blaah blaah. En edes ole varma miksi tämä liikuttaa mua niin paljon, onhan äiti aikuinen nainen ja saa tehdä elämällään mitä haluaa. Uskon syyn olevan se, ettei äidilläni ole ollut ketään sen jälkeen kun isäni vaipui koomaan. Tai niin ainakin luulin ennen kuin tämä kuva äitistäni toisen naisen kanssa tallentui verkkokalvolleni.
Niin, mun isästä. Hän sai kovan tällin auto-onnettomuudessa minun ollessa kymmenen vanha. Siitä on nyt yli viisi vuotta eikä hän ole liikkunut sen päivän jälkeen. Hän makaa vieläkin sairaalasämgyllä, ilman minkäänlaista kontaktia muuhun maailmaan. Äitini maksaa joka kuukausi summan sairaalalle, jotta hoitajat pitäisivät paikan isälläni, eikä siirtäisi akuutimmalle potilaalle. Ei isä enää tuu heräämää... Mä oon jo tässä viidessä vuodessa ehtiny totuttautumaan ajatukseen, mutta äiti vieläkin kuvittelee että jos isää vain pidettäisiin laitteissa niin hän kyllä herää siitä.

Okei joo, tää ei auta yhtää ajatella nyt isää tässä tilanteessa, ahdistaa vaa lisää. Niimpä päätän lähteä takaisin sisälle, nappaan naulakoska keltaisen, huonokuntoisen takkini ja suuntaan kohti vessoja. Oli tullu iha kauhee kusihätä, sillä aamukiireessä en oikein ehtiny käyä vessassa saati tehdä mitään muitakaan asmuhommia.

Siinä pidätellessäni, kiidän koulun käytäviä pitkin. Enää kulman takaa ja oikealle. Sitten pääsisin tyhjentämään rakkoni. Niin minä luulin, mutta kulman taakse käännyttyäni tuli mutka matkaan....

---------------------------------------------------------

Heissan! Täs ous nyt toinen osa täst mun ekast tarinasta minkö tänne julkaisen! Kerro ihmeessä mielipiteitä tai palautetta:))
Ja muista votee jos dikkasit!