Käännyn ympäri ja katson Taehyungia. Mitä vittua? -saan sanotuksi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Taisiis, minun ja Taehyungin hiljaisuuden jälkeen, noi opettajat jaksoi kyllä pitää ääntä, meidänkin puolesta... "Must tuntuu et me pärjätään ilman mustaa akrylliväriä" tämä totes ja koitti saada varaston ovee kiinni sillee hiljaisesti, koska omien opettajien ähkiminen alkoi kuvottaa meitä molempia. "Joo oon samoilla linjoilla" totean päätäni pudistellen ja lähden kävelemään takaisin portaita ylös. Täytyy nyt vaa jatkaa fanarttiani ilman mustaa, mut ei voi mitää tonne varastoon en ainakaa ollu menossa.
Kaivan puhelimeni esiin, ja päätän laittaa Hobille viestiä tapahtuneesta.
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
"Hei Tae, tiesiks sä et tän päivän liikkaryhmäläiset on joutunu kolariin?" kysyn Taelta kääntäen samalla katseeni irti puhelimestani. "HÄH mitä?? Onks kaikki kunnossa??" Tae panikoi heti. Poika on niin suloinen kun hän huolehtii muista Joo, kaikki kunnossa se oli vaa joku ojaan ajo. -Vastaan hymyillen ja jatkan matkaa toisen rinnalla. Taehyung huokaa helpotuksesta.
Ei me enää ehitty kuviksentunnille, joten päätettii vaa suosiolla jäädä käytäville odottamaan seuraavaa tuntia. Hetkeä myöhemmin näen Seokjinin ja Namjoonin hiippailevan ulos varastosta, juuri ennen kellojen soittoa. Tökkään hennosti olkapäälläni toisen olkapäätä, ja osoitan noiden kahden hiippailujen suuntaan. "Noni, sieltä se nuoripari saapuu" Tae sanoo naurahtaen ja imitoi oksennusrefleksiä. Nauramme molemmat hieman.
-----------------------
Loppu päivä sujui iha normaalisti. Matikan koe ja äidinkielessä lukutunti. En nähnyt Taehyungia enää loppu päivänä, sillä emme ole samalla luokalla. Sain kuitenkin hyvän fiiliksen siitä, että olin viettänyt hänen kanssaan suurimman osan päivästä.
"Onks ketään kotonaaa?" Huudahdan sulkiessani oven ja laittaessani avaimet lähimmän lipaston päälle. *ei vastausta* Noh, mäpä oon yksin sit tän päivän, ei kai siin mitää. Ei ainakaa tarvis kuunnella äitini selityksiä hänen homoilukuvastaan, en just nyt jaksa mitää sellasta. Haluun vaa olla ja iloita siitä et tää päivä oli hyvä!
Kapuan portaat ylös ja lössähdän sänkyyni. Huoneeni on pieni, mutta kiva. Ei tääl hirveesti mitään oo muttei ainakaa tuu sotkua.
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
Sotken lakanani aivan totaalisesti ja kaivan kaapistani toisen tyynyn, jotta saan hyvän asennon. Heitän kuulokkeet korviini ja alan selailemaan youtubea, sen toivossa että sinne olisi ilmestynyt jotain katsomisen arvoista, mutta tuloksetta.
*🕔➡️🕕*
Voi paska, kello on jo kuus. Lupasin olla Hoseokin luona viimeistään tasalta. Heitän nopeasti keltaisen takkini päälle ja kiiruhdan äkkiä ukko-ovestani ulos. Onneksi Hobin luokse oli vain muutama minuutti kävellen. Laahustan syksyistä tietä pitkin, ja tuota pikaa näenkin jo tutun tammioven, toisella puolella tietä.
Koputan reippaasti oveen muutaman kerran ja jään odottamaan pääsyä sisään. "No terve, oot melkein ajoissa" Hoseok virnistää minulle ja läimäisee kätensä minun selkään tervehdykseksi. Kuulen Hoseokin yläkerrasta jonkinlaisia ääniä, en vain saa hahmotettua että mistä nämä äänet voisi olla lähtösin. Onks tääl muita? -Päätän kysyä samalla, kun haen Hoseokin keittiöstä kahvia Ahh,vielä lämmintä "Aa joo, pyysin Hwasan kans ja hän otti jonkun kaverinsa mukaan, en muista nimeä mut iha hauska tyyppi" Hoseok vastaa, nousee ylös keittiön tuolilta ja lähtee kävelemään yläkertaan. Seuraan tätä perässä kapoisat kiviportaat ylös, ja astun tämän huoneeseen.
Käännän katseeni vasemmalle, jossa Hwasa istuu juttelemassa tämän kaverin kanssa. En ensin erottanut kuka tämä kyseinen henkilö on, mutta tämä käänsi päänsä muhun päin jolloin tunnistin. Automaattisesti. "Aa joo moi, mä kuulin et säki oisit tulossa tänne ja satuin olee Hwasan kaa nii päätettii yhes tulla käymää" Taehyung? Hobin kämpässä? Olin yllättynyt, sillä Hobi ei ollut ikinä hengannut ihastukseni kanssa. Nyt kuitenkin nään hänet istuvan tämän sängyllä jutellen samalla toisen kaverini kanssa. "Häh, ooks sä noin järkyttyny nähdessäs mut?" Tae kysyy naurahtaen. Voi helvetti, olin ollu vaa hiljaa siitä lähtien ku astuin huoneeseen, vaikka toinrn oli jo ehtinyt moikatakkin minua.. "Aa sori, pyörii yks koulu juttu mielessä, mutta siis kiva et säki oot tääl, mitä enemmä väkeä sitä viisaammat ajanvietteet vai miten se meni" Vastaan kireänä ja naurahdan teennäisesti.
"Hei rakas, viittisiks sä hieroo vähän mun hartioita, ne on ollu hirveen jumissa eikä kuuma kylpykään saa niit rentoutumaan." Hwasa kysyy yhtäkkiä ja kääntyy Taehyungiin päin. "Tottakai kulta, lupaan olla hellä" Taehyung vastaa ja siirtää Hwasan hiukset sivuun.
