Rajansa kaikella./ ~Taekook

15. Hymykuoppia

Kertojan pov.

"viisitoista vuotias nuori, saanut pienestä veitsestä kylkeen, ambulanssin saapuessa tajuton. Happi kulkee, syke 120, laskee koko ajan. Happisaturaatio aloitettu ja iv-yhteys avattu. Tällä hetkellä tajuissaan mutta sekavan oloinen." Kertoo 25vuotias mies-ensihoitaja työntäessään paareja joissa Jungkook makasi puoliksi tajuissaan. Toinen hoitaja kulkee paarien vieressä pidellen tippapussia ylhäällä, ja kolmas hoitaja painaa haavalappuja pojan kylkeä vasten, haavan kohdalta. Paarien perässä hölkkää Taehyung, paniikki kasvoillaan.

"Kakkos sali on vapaa, viedään suoraan sinne!" ylilääkäri Sandara Park sanoo kovaan äänen kävellessään muitten hoitajien luo käytävän toisesta päästä.

_____

Taehyung odottaa pää käsiensä välissä kärsimättömänä Seoulin sairaalan odotustilassa.
Kumpa leikkaus jo loppuisi... -Taehyung sanoo päänsä sisällä useita kertoja. Tämän toisessa kädessä on Taehyungin puhelin, ja puhelimess auki kuva Jungkookista, hymyilemässä kaikin sydämin.

Reilu tunnin kuluttua leikkaussalin ovet avautuvat, ja ylilääkäri astuu käytävälle. Taehyung säpsähtää ylös ja heittää kasvoilleen huolestuneen, kysyvän katseen. Samalla tämä astelee kohti lääkäriä.
"Hyviä uutisia-"
Taehyung huokaisee helpotuksesta, ja kyynel valahtaa tämän poskelle.
"Sisäelin vauriot saatiin paikattua, eikä suolta tarvinnut poistaa ollenkaan." Nainen jatkaa, ja samaan aikaan hänen takanaan viedään Jungkookkia sängyllä jonka alla on neljä pyörää, ilmeisesti heräämöön.
"Jääks täst Jungkookille mitään pysyviä vaurioita?" Taehyung kysyy varovasti ja kurkkii lääkärin olan yli, ja ehtii juuri ja juuri näkemään vilauksen Jungkookista, kunnes hoitaja työntää tämän pedin kulman taakse ja näin hoitaja, sekä Jungkook katoavat Taehyungin näkökentästä.
"Uskaltaisin luvata, että tässä selvittiin pelkällä säikähdyksellä, ja hyvällä tuurilla. Heräämiseen menee parisen tuntia, mutta mikäli haluat että vien sinut heräämöön, tämän potilaan luo odottamaan niin se onnistuu" Ylilääkäri Sandara vastaa ja Taehyung näkee tämän hymykuopat, kun nainen hymyilee pienesti toiselle.
  "Kiitos! Kiitos tosi paljon!! Jaja, se olis tosi ihanaa jos voisin olla Jungkookin vierellä kun hän herää" Taehyung sanoo ilonkyyneleiden seasta.
  "Noni, hyvä. Seuraa mua nii vien sinut hänen petinsä luo." Sandara sanoo ja lähtee kävelemään pitkin vaaleansinistä käytävää, Taehyungin seuratessa häntä.

________________________

Jungkookin pov.

Avaan silmäni, ja ensimmäisenä mäen kirkkaan valon. Ei ku hups. Se onkin vaa kattolamppi, joka osoittaa suoraan minua päin. Käännän väsyneenä, silmiäni siristäen katsettani oikealle. Siinä istuu Taehyung, puisella jakkaralla aivan petini vieressä. Tämä kääntää katseensa minuun, ja nopeasti nousee ylös tuolilta ja tulee lähemmäksi tyynyäni.
  "O-ooks sä kunnossa?! Mä säikähdin iha helvetisti.. Onneks sä oot ny siinä, elossa ja-" Poika keskeyttää lauseensa ja itkuisena halaa minua.
 
M-mites Joonyoung? -Saan sanotuksi toisen tiukan halauksen uumenistaa.
  "Poliisilaitoksella. Juoksin suoraan opettajan huoneen aulaan ja huusin aivan paniikissa muita opettajia. Kim Seokjin saapui ekana Joonin huoneeseen ja sai lukko-otteen Joonista, ja piti tämän visusti lattiaa vasten kunnes poliisit saapu.." Tae sanoo ja itroittaa otteensa minusta.
Hyvä että se paskiainen joutuu vastuuseen teoistaan...
Nyökkään Taelle hyväksyvästi ja korotan suunpieliäni hiukan.

Taehyung näyttää jostain syystä todella pettyneeltä, joten päätän kysyä tältä mikä pojan mieltä painoi, sillä olinhan minä elossa, ja tuo kiduttaja nyt lukkojen takana.
  "Hei, onks kaikki hyvin? Nään et sua nyt vaivaa joku." kysyn kääntäen katseeni Taehyungin kasvojen korkeudelle.
Taehyung on hetken hiljaa.
   "No, kun.. Se tavallaan oli mun vika et sua puukotettiin.. Olinhan se mä kuka päätti mennä kertomaan Chihasta just Joonyoungille... Anteeks.. Mä en tienny..." Tämä saa suustaan, jonka jälkeen kääntää katseensa omiin jalkoihinsa, ja näen kyyneleen valuvan toisen poskea pitkin.

  "Heii, kulta! Et nyt todellakaan syytä itseäsi tosta tapahtuneesta, niinkun sä itekki sanoit et voinu tietää! Et yhtään syytä ittees tosta nyt,.. Et yhtään!" Sanon ja mutristan kulmakarvojani, ja tartun oikealla kädelläni kiinni Taehyungin vasemmasta.
Poika kääntää katseensa minuun ja pyyhkii vapaalla kädellään silmäkulmiaan. Tämä siirtyy hieman lähemmäksi minua, ja istuu sänkyni reunalle.
"Jungkook."
Vastaan tuohon kysyvällä katseella, jonka seurauksena pojan kroppa liikkuu vielä lähemmäksi minua.
   "Mä taidan rakastaa sua." Poika sanoo ja asettaa oikean kätensä poskelleni. Sydämeni hyppii taas hyppynarua sisälläni. En usko sen tosin olevan hirveän terveellistä, varsinkaan leikkauksen jäljiltä.
Varovasti Taehyung asettaa huulensa omiani vasten, ja suutelee minua. Tämän jälkeen poika hymyilee minulle onnellisena. Tämän hymykuopat paljastuvat.

_______________________________________
---------------------------------------------------------

Herranjumala täl on jo yli 500 lukijaa!!! Oikeesti ootte aik muruja<33 Kiiitos jokasel joka on jaksanu lukee tätä, arvostan suuresti! Toivottavast tykkäätte täst chapterist myöss, ja hyvää joulua jokasel! Koht alkaa loma!🤩