Rajansa kaikella./ ~Taekook

22. 'Huone 311, olkaa hyvät!'

Jäämme Jiminin kanssa tuijjottamaan Hobiin päin, joka on juuri saavuttanut Wooyoungin väkijoukon keskeltä. Näen Hobin tökkäävän virkapukuista selkään, jolloin tämä kääntyy Hoseokkiin päin. En kuitenkaan saa langan päästä kiinni, että mistä he keskustelivat, sillä olimme liian kaukana heistä kuullaksemme keskustelua ollenkaan.

"Jungkook, katso!!" Jimin hihkasee hetken päästä ja osoittaa jättimäistä Yuta Shirosi pyyhettä.
   "Jimin ku et sä tarvii tota mihinkään!" -Vastaan pojalle. Olen läpi elämän perjaatteessa ollut hänen aivot, ja näköjään olen edelleen.
Jimin katsahtaa minuun piittaamattomana, tuhahtaen jonka jälkeen ottaa yhden taitellun pyyhkeen ja kävelee tyytyväisenä kassalle. Justiinsa joo~

"No, Hobi miten meni?" Kuulen Taen kysyvän kovaan ääneen, ja kääntäessäni päätäni, huomaab Hoseokin kipittävän takaisin meidän luokse. Olemme Jiminin kanssa vielä mesemoa kaupan sisällä, Hwasa ja Tae istuvat liikkeen ulkopuolella olevilla penkeillä.
  "Mä sain sen numeron!" Hoseok hihkaisee kirkkain silmin. Poika suunnilleen hyppii riemusta.
    "Apua, eikä? Hyvä Hobi!! Mitä sä sanoit sille?" Jimin huudahtaa vieressäni iloisena ystävänsä puolesta.
    "Mä sanoin sille et oon kiinnostunu Japanin kulttuurista ja haluisin jutella Wooyoungin kanssa siitä, et millasta on elää Etelä-Korealaisena Japanissa!" Hoseok kertoo hymyssä suin.
  Hymyilen Hobille iloisena. Poika kertoo myös että heillä olisi tiedossa treffit seuraavana päivänä.

Käymme vielä syömässä nopeasti, jonka jälkeen matkaamme kohti hotelliamme, joka sijaitsisi aivan lentokentän vieressä.

"Meillä on varaus nimellä Jungkook" Sanon tiskillä olevalle nais henkilölle, jonka rinnssa on hänen nimi, sekä kielet mitä tämä osaa. Onneksi nainen osasi puhua Koreaa. ja asetan passini puiselle vastaanotto pöydälle.
Nainen käy läpi jokaisen meistä passit, ja hoidan tämän jälkeen maksun. Olimme kotimaassa sopineet että jokainen maksaisi itse lentonsa, mutta minä maksaisin hotellit, olinhan itse raahannut heidät Japaniin.
  "Teille on varattu neljän hengen huone, jonne on tuotu yksi ekstrasänky. Huoneenne numero on 311, joka sijaitsee kolmannessa kerroksessa, käytävän päässä vasemmalla puolella." Nainen kertoo, kun maksuasiat on hoidettu, ja ojentaa minulle huoneemme avaimen. Kiitämme naista ja lähdemme Hwasan johdolla kohti hissejä.

Kävelen kaikista taaimmaisena puista lattiaa pitkin kohti huonettamme. Meitä vastaan kävelee mies, joka jää kyyläämään erittäin vinoon edellä kävelevää Jiminiä, joka tepastelee tuo iso Yuta Shirosi pyyhe rullalla kainalossaan. Pyyhe siis tosissaan on niin iso, ettei tämä ollut mahtunut kenenkään meistä matkalaukkuun.

Astumme huoneeseen 311. Huoneessa on kaksi kerrossänkyä, sekä keskellä huonetta yksi pienempi sänky, ylimääräinen peti. Lisäksi huoneessa on pienempi huone, jossa sijaitsee pienimuotoiset keittiötilat, ja josta pääsisi vessaan.
"Mä ainakin haluun nukkuu yläsängyssä!" Taehyung varaa heti ensimmäisenä.
Sovimme että Minä ja Hoseok nukkuisimme kerrossängyn alemmissa pedeissä, Taehyung ja Jimin ylemmissä, ja Hwasa tuossa ylimääräisessä sängyssä, joka osoittautui myöhemmin mukavimmaksi ja pehmeimmäksi sängyksi.
_______________________
🕞➡️🕓➡️🕟➡️🕔➡️🕠
_______________________

"Hei kaverit, pitäiskö välil tehäkki jotai, me ollaa nyt kaks tuntii oltu tääl neljän seinän sisällä puhelimilla, ja tää kuitenkin on lomamatka!" Jimin ehdottaa pitkän hiljaisuuden jälkeen, sillä tosiaan viimeiset pari tuntia on kulunut siihen että jokaisen puhelimelta snapchat, instagram, twitter, jodel ja kakaotalk oltiin käyty läpi ainakin kolmeen kertaan.
Onks tää sitä sosiaalista elämää?~
   "Joo sopii mulle, mua ainaki alkaa tökkii tää sisällä oleminen" -Vastaan Jiminille, ja tämä saa muiltakin saman tyylisen vastauksen, Hoseokkia lukuunottamatta, sillä tämä veteli sikeitä.

  "Hei, hetätys laiska paska, lähetää ulos!" Jimin sähähtää ja heittää omalla tyynyllään nukkuvaa Hobia, joka säpsähtää sängyssään ja mumisee unisena jotain vastauksen tapaista.
--
Alamme valmistautua poistumista hotellistamme. Hwasa on varannut vessan meikkaamista varten ja Taehyung kokkailee meille kananmunia pieneksi purtavaksi ennen lähtöä. Itse etsiskelen matkalaukustani lenkkareita, joilla olisi helpompi kävellä tuolla Japanin kaduilla, sillä lentokentältä hotellille olin saapunut super-dryn flipflopeissa.

"Mitä helvettiä!?" Hoseok huudahtaa aivan yhtäkkiä, ja katsahtaessani häntä huoaman pojan kasvoilla lievän järkytyksen, kun poika tuijjottaa puhelimensa ruutua. En edes ollut huomannut että poika oli jaksanut herätä punkkansa pohjalta
Muutkin saapuvat hämmentyneenä viereeni odottamaan, että Hoseok sanoisi jotain.
"Japanin rajat on menny kiinni koronaviruksen takia..." Hobi vihdoin saa sanotuksi.

_______________________________________

Moikka kaikki, yli kuukauden tauon jälkeen! Mun mielentila on ollu paljon huonompi, ja siks en oo saanu aikaseks kirjottaa uutta osaa, tai oikeestaan en oo saanu mittää muutakaan järkevää aikaseks. Mun elämäs on tapahtunu tosi paljon masentavia asioita, joita en tässä ala enempää avaamaan. Mut hei, toivottavasti tää osa oli sun mielest hyvä vaik mun kirjottaminen vähän tökki ':D
Kiitän ja kuittaan~