Yks meistä pukeutui aina pastellisävyihin.
Toinen pelkkään mustaan.
Kolmas ei välittänyt mistään.
Neljäs halusi välittää, muttei tiennyt mistä aloittaa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— e l i s a —
Mä olin just päässyt mun kämpille ja saanut kulhollisen tuoreita poppareita mun syliini, kun Ville soitti ja pakotti mut kuskin hommiin. Mua vitutti, kun se käskytti mua, en mä ollut hankkinut ajokorttia ja autoa sitä varten, että saisin kaiket illat kuskailla sitä ja sen kännisiä kavereita ympäri Niemiharjua. Mun olisi tehnyt mieli sanoa sille, että olin ottanut pari bisseä enkä pystyisi ajaa, mutta en mä sitten viitsinyt.
Eipä sillä, että mun elämässä tapahtuisi mitään muutakaan jännittävää.
Nyt Ville sentään puhui jostain hätätapauksesta, ja se sai mut nousemaan ylös mun laiskanlinnasta. Mä olin taas pelkillä alusvaatteilla himassa, koska mun kämpässä oli vitun kuuma, vaikka mun naapuri kyyläsi mua vastakkaisen talon ikkunasta. Aina se kyyläsi, mä olin monet kerrat näyttänyt sille keskisormea, kun se tuijotti mua, mutta se näytti aina vaan peukkua takaisin.
En mä edes ollut millään tasolla seksikäs mun lesboalusvaatteillani. Ainakaan siis tuollaisten vanhojen äijien mielestä, mutta sille ilmeisesti kelpasi rumempikin runko, kunhan näkyi vähän naisen paljasta pintaa.
Vedin lököttävät tummat farkut jalkaan ja harmaan t-paidan päälleni, ja yritin saada mun pörrööntynyttä tukkaa ojennukseen. Se ei halunnut totella mua, joten mun oli pakko laittaa pipo päähän. Katsoin itseäni peilistä ja mä oikeasti melkein yökkäsin mun peilikuvalle. Mä näytin ihan vitun väsyneeltä, yötyön varjopuolet alkoi todellakin näkyä mun naamassa. Onneksi mulla ei ollut tänään vuoroa, olin just nyt ihan liian kiukkunen kestämään mitään keski-ikäisten kännisten älinää.
Mä olin kuitenkin niin tottunut valvomaan aamuyöhön, ettei uni olisi kuitenkaan tullut vielä moneen tuntiin, joten nappasin eteisen pöydältä auton avaimet ja noukin keskelle eteisen lattiaa unohdetun Leviksen farkkutakin, heitin sen päälleni ja painelin pihalle. Mua turhautti ja vitutti. Mua houkutti ne popparit ja joku hyvä sarja siihen kylkeen, ei mua houkutellut yhtään lähteä kuskaamaan Villen frendejä. Mä olin satavarma, että Allu oli taas vetänyt itsensä sellaiseen kuosiin, että mä saisin pidätellä taas hengitystä koko automatkan ajan siinä pelossa, että se laattaisi mun Fordin takapenkille.
Ei olisi nimittäin eka kerta. Allu oli mulle varmaan kolme hunttia velkaa, kun mä oon joutunut pesettämään mun auton takapenkin ammattilaisella näiden samaisten reissujen jäljiltä.
Kun mä olin päässyt autoon sisään, mä soitin Villelle. Se sanoi odottavansa mua Himbergien kuninkaallisen kartanon porteilla ja mä kuulin jonkun tytön kikatusta taustalta.
"Kenen kans sä oot?"
Ville ei vastannut, kun sitä nauratti joku nyt niin helvetin paljon.
"Vitut siellä mikään hätä ole", sanoin ja löin sille luurin korvaan. "Vittu mitä paskaa", mutisin itsekseni ja käynnistin auton.
