Yks meistä pukeutui aina pastellisävyihin.
Toinen pelkkään mustaan.
Kolmas ei välittänyt mistään.
Neljäs halusi välittää, muttei tiennyt mistä aloittaa.
Anteeks kun uudessa luvussa on kestäny näin pitkään! Mulla on muutto edessä, niin sen takia ei oo ollu hirveesti vapaata aikaa istua alas viimeistelemään tätä lukua, joka on ollu jo pitkään puoliks valmis. Inhottaa julkasta tää nyt, ku tiiän jo valmiiks ettei seuraavakaan luku tuu ihan pian 🥺 Harmittaa kun haluisin itekki jatkoa tähän, mutta ei vaan ehdi kirjottaa haha.
Ootte kuitenkin kyselly uuden luvun perään jo pitkään, niin tässä se tulee! Toivottavasti teillä menee hyvin ja ihanaa syksyä kaikille, tsemppiä kouluun ja töihin, missä ikinä oottekaan <3
xx sweetener22
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— o o n a —
Vaikka mä tiesin olevani hereillä, musta tuntui kuin mä olisin ollut vieläkin unessa. Toki mä olin tosi väsynyt, mutta se ei ollut syy siihen.
Syy siihen tuhisi mun vieressäni. Sillä tyypillä oli musta tukka ja tatuoitu kaula ja pehmeä syli. Se piti musta kiinni vieläkin, mä heräsin tasan samasta asennosta kuin mihin mä olin nukahtanutkin. Ja niin kuin mä olin ajatellutkin, mä heräsin hymy huulillani.
Mä en ollut varmaan koskaan nukkunut niin hyvin.
Mä en olisi halunnut nousta vielä, mutta mulla oli kamala jano ja mä halusin käydä suihkussa. Mä liikahdin varovasti Villen kainalosta pois, etten mä herättäisi sitä ja hipsin huoneesta ulos. Mä huomasin, ettei Even kengät olleet enää eteisen lattialla ja olohuonekin oli tyhjillään, mä mietin olikohan se lähtenyt jo illalla kotiin. Nappasin eteisestä mun kangaskassin, liikahdin vessaan ja lukitsin oven. Ensin mä olin ajatellut, etten mä edes halua nähdä itseäni peilistä, mutta kun mä vahingossa vilkaisin peilikuvaani, mua vaan hymyilytti.
Mä olin aivan tajuttoman onnellinen, se paistoi mun kasvoilta kilometrien päähän.
Avasin nurkassa olevan kaapin ja löysin sieltä puhtaita pyyhkeitä. Mä harjasin mun takkuuntuneet hiukset, heitin kollaripaidan nurkkaan ja livahdin suihkuun. Kaikki Elisan shampoot ja suihkugeelit paini ihan eri sarjassa niiden purnukoiden kanssa, millä mä yleensä hiuksiani hoidin. Mä valitsin mun shampoon sillä perusteella, että mikä purkki oli kaikista vaaleanpunaisin ja söpöin, kun taas Elisan purkit näytti kaikki tosi miehekkäiltä, vaikkei ne mitään miesten All In One -shampoita olleetkaan. Vain yksi näytti siltä, että se on ostettu kampaamosta, joten mä päädyin pesemään hiukseni sillä. Se tuoksui ihanalta, joltain karkilta ja vähän eukalyptukselta.
Hoitoaineen vaikutusajalla mä mietin Eveä ja että miten sillä oli ilta mennyt. Mä toivoin niin kovasti, että se uskaltaisi lähestyä Elisaa, ne näytti niin hitsin ihanilta yhdessä ja ne olisi aivan tajuttoman hyvä pari. Mä yritin olla innostumatta liikaa, sillä mä innostuin nollasta sataan niin nopeasti, että mua harmittaisi hulluna, jos niistä ei tulisikaan mitään. Tai jos musta ja Villestä ei tulisikaan mitään. Sitten mun pitäisi heittää kaivoon haaveet siitä, että me voitaisiin viettää aikaa neljästään ja pelkästään sen ajatteleminen hymyilytti mua niin paljon, että mun poskia kramppasi.
