Yks meistä pukeutui aina pastellisävyihin.
Toinen pelkkään mustaan.
Kolmas ei välittänyt mistään.
Neljäs halusi välittää, muttei tiennyt mistä aloittaa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— e l i s a —
Mun oli tosi vaikea saada unta, kun mä tiesin Even olevan samassa asunnossa mun kanssa. Ja kun mä sanon tosi vaikea, niin mä tarkoitan, etten nukkunut silmäystäkään. Miten mä voisin nukahtaa, kun mun päässä pyöri vain yksi asia; jos seinä olisi otettu meidän välistä pois, me oltaisiin nukuttu vierekkäin.
En mä voinut nukahtaa sellaisen tiedon jälkeen.
Mä käänsin kylkeä sohvalla ja haaveilin sittenkin, että mä asuisin isossa kartanossa enkä kämpässä, jossa olohuone ja keittiö on lähestulkoon samassa tilassa. Kello oli jotain vähän vaille yhdeksän ja mun teki aivan tajuttomasti mieli kahvia, mutta en mä halunnut herättää Oonaa ja Villeä, sillä mun umpisurkea kahvinkeitin piti aivan helvetillistä ääntä.
Oona nukkui kippurassa mun kulmasohvan toisella puolella ja Ville nukkui lattialla patjalla. Jos ne olisi menneet porukoille, ne olisi ihan salettiin nukkuneet yhdessä, siitä mä olin aivan satavarma. Ne lähti grillille puolen yön aikaan ja palasi takaisin vasta parin tunnin päästä. Mua kuumotti sen aikana ihan vittuna, että Eve heräisi, mutta ei se herännyt. Oonan oli tarkoitus mennä Even viereen, mutta se oli niiden grillireissun jälkeen niin nuupahtanut, että se nukahti lopulta sohvalle.
Mä en päässyt mun kahvinhimosta irti, ja ulkona oli niin ihanan raikkaan näköinen ilma, että päätin luovuttaa unen suhteen ja hakea kahvini ärrältä. Nousin ylös ja yritin olla astumatta Villen raajojen päälle, kun se nukkui meritähtenä keskellä lattiaa. Kipitin keittiöön, mun oli pakko ottaa burana, kun päätä särki. Vaikka mä olin tottunut valvomaan yöt, niin kyllä mä yövuoroissakin olin tässä vaiheessa aamua yleensä jo pitkästi höyhensaarilla.
Mun piti myös mennä ulos eilisillä vaatteilla, koska mun kaikki vaatteet oli makkarissa, enkä mä uskaltanut mennä sinne. Mä olin koko yön miettinyt Even kohtaamista ja miten se tulee tapahtumaan, mutta säikäyttäminen ei kuulunut niihin suunnitelmiin. Eve ei tosiaan tajunnut eilen kenen luokse se päätyi, ja jos mä oon vaihtamassa vaatteita siellä, kun se herää, niin se saisi varmasti vähintään sydärin.
Saisi se varmaan muutenkin.
Ärrälle ei ollut pitkä matka, joten auton sijasta mä otin skeittilaudan alleni. Mä olin odottanut kuin kuuta nousevaa, että hiekoituskivet putsattaisiin pois jalkakäytäviltä ja kun se oli viime viikolla vihdoin tapahtunut, mä olin aika aktiivisesti rullaillut. En mä mitään temppuja osannut perus ollieta ja kickflipiä lukuunottamatta, mutta rullailu oli aivan parasta paskaa. Vaikka rakastin mun autoa ja sitä vapautta, niin skeittaamisessa oli sellainen oma viehätyksensä. Nyt oli vieläpä ihan täydellinen sää siihen. Kylä oli ihan hiljainen, kun mä rullailin pitkin katua loivaa alamäkeä alas. Ylös mä en sitä jaksaisi rullata, mutta siinä kohtaa mä oon jo saanut kahvia mun koneeseen ja jaksan taas kävellä jaloillani.
Nappasin skeden kainaloon ärrän ovella ja painelin sisälle. Tiskin takana oli se Mariuksen pusuttelukaveri, josta Jenna oli aivan mielettömän mustasukkainen. Jenna ei edes halunnut käydä ärrällä enää, se haki röökinsäkin ruokakaupasta ja jos R-kioski oli ainoa auki oleva mesta, se oli kokonaan polttamatta. Kerran mä olin tosin joutunut hakemaan Jennalle röökiä, kun sillä oli jäätävä darra ja jäätävä röökinhimo, eikä se itse halunnut mennä sisään krapularöllin näköisenä. Se oli kyllä niin hölmö.
