Yks meistä pukeutui aina pastellisävyihin.
Toinen pelkkään mustaan.
Kolmas ei välittänyt mistään.
Neljäs halusi välittää, muttei tiennyt mistä aloittaa.
nyt saatte piiiiitkän luvun pitkästä aikaa! kiitos kaikista kommenteista edelliseen lukuun, hitto te ootte kyllä ihania. mä rakastan lukea teidän viestejä ja reaktioita ja kauniita sanoja ja se on ehdottomasti mun päivittäinen kohokohta, ku tuun tänne lukemaan mitä ootte tällä kertaa laittanu ;_; ilman teidän kommentteja mä en jaksais kirjottaa ollenkaan, ne antaa mulle niin paljon motivaatiota tuottaa mun pään sisällä olevat juonikiemurat tekstin muotoon ja julkasta ne teidän iloksi <3 on ihan parasta nähdä, miten me eletään yhdessä tätä tarinaa ja miten innoissaan te ootte aina uudesta luvusta!
jatkakaa kommentointia ja toivottavasti tykkäätte tästä luvusta. tää on vähän kevyempää höpsöttelyä tällä kertaa :-) ihanaa sunnuntaita ja tsemppiä tulevalle viikolle <3
xx sweetener22
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— v i l l e —
Maanantaiaamuna mä olin täynnä energiaa.
Mä olin herännyt normaalin puoli kasin sijaan jo puoli seitsemältä, mä olin jopa siivonnut (eli raivannut mun huoneen lattian esiin kaikesta paskasta) ja ehtinyt jopa miettiä mitä mä laittaisin kouluun mun päälle, vaikka yleensä mä menin sillä mikä ensimmäisenä osui käteen. Mä vaan innostuin, kun mä löysin mun koulupöydän alta muiden sinne eksyneiden pyykkien seasta sellaisen ihan sairaan coolin tummanharmaan farkkuliivin, minkä mä olin luullut kadottaneeni. Se oli ollut joskus iskän, siis tyyliin joskus ennen sen murrosikää, kun sen yläselkä oli vielä mahtunut siihen. Mä olin niin kapea, että mulle se taas oli vähän iso, mutta mä rakastin sitä. Se oli täynnä mun ja iskän lempibändien hihamerkkejä, mitä iskä oli ysärillä silittänyt kankaaseen kiinni ja mun lisäämät merkit oli kiinni hakaneuloilla. Siitä löytyi KISS:iä ja Skid Rowta ja Aerosmithiä ja jopa Sex Pistolsia, mutta mun ultimaattiset suosikit, eli Mötley Crüe ja gunnarit oli paraatipaikoillaan rintataskujen kohdalla.
Se oli ihan helvetin cool. Kaikki vintage oli helvetin cool.
Mä vedin mustat pillit jalkaani ja heitin farkkuliivin mustan t-paidan päälle ja lopuksi katsoin itseäni peilistä. Vittu mä näytin siistiltä. Jos mulla olisi ollut nämä vaatteet eilen, kun mä olin Oonan seurassa, mä olisin ollut helvetisti itsevarmempi ja se olisi nyt täällä. Se olisi tullut meille ja nukkunut toisenkin yön mun vieressä.
No okei, tuskin olisi, kun sen piti päästä tarkistamaan olihan sen isä kunnossa, mutta mä tykkäsinkin valehdella itselleni.
Mun suurin ongelma eilisellä ei tosiaan ollut mun tylsä asuvalinta, vaan se helvetillinen krapula. Mä olin darrassa huonoin mahdollinen versio itsestäni, mä stressasin ja pelkäsin jatkuvalla syötöllä sitä, että milloin mun pitäisi taas mennä laattaamaan. Sen takia mä en koskaan vetänyt perseitä, kun mä pelkäsin seuraavan päivän oloja liikaa, mutta lauantaina mä vaan pimahdin. Jos Elisa olisi kertonut mulle ajoissa, että ketkä sen kämpillä vietti aikaa, mä en olisi juonut niin paljon.
