Yks meistä pukeutui aina pastellisävyihin.
Toinen pelkkään mustaan.
Kolmas ei välittänyt mistään.
Neljäs halusi välittää, muttei tiennyt mistä aloittaa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— e l i s a —
Ilta oli ollut yllättävän vilkas siihen nähden, että oli sunnuntai. Musta tuntui, että mä sain jatkuvasti olla kaatamassa hanasta bisseä kylän juopoille ja Nipsuun oli eksynyt myös yksi kovaääninen tyttöporukka, joista ilmeisesti viimeisin oli tänään vihdoin ja viimein täyttänyt 18. Osa niistä oli ollut lukiossa mun rinnakkaisluokalla ja puhui mulle kuin tuntisi mut paremminkin, vaikka ei ne koulussa kyllä koskaan mitenkään huomioinut mua.
Se meni tosi usein niin, että mitä enemmän mä olin ollut jollekin meidän lukiolaiselle ilmaa kouluaikoina, sitä kovemmin ne tuli Nipsussa jutulle, kyselemään kuulumisia ja kehumaan kuinka ne oli koulussa aina katselleet kadehtien mun tyyliä ja tatskoja. Ei se mua varsinaisesti haitannut, lähinnä vaan huvitti. Ihmismieli oli niin kummallinen.
Varsinkin humalainen ihmismieli.
"Ei vittu mä vihaan noita synttäriporukoita, ne pitäis lailla kieltää", Jenna valitti, kun se tuli tyhjän shottitarjottimen kanssa takaisin tiskin toiselle puolelle. "Ne kysy onko meillä sädetikkuja, et saa jonku saakelin räiskyvän drinkin niiden synttärisankarille. Onko meillä muka jotain vitun sädetikkuja?"
"Takahuoneessa, siinä hyllyllä vasemmalla", mä vastasin ja Jennan naama kääntyi epätoivoon.
"Vitun Ellu, oliko pakko kertoo?"
"Ite kysyit", mä virnistin ja Jenna näytti mulle keskaria.
"Nyt mulla ei oo mitään syytä olla tekemättä sitä! Helvetin perkele", se puhisi ja mua nauratti. Mä tiesin, ettei se ollut oikeasti vihainen, se vaan tykkäsi valittaa ja musta sitä oli aina hauska kuunnella. Paljon mielummin mä duunissa Jennan kanssa olin kuin Tonin, joka taas ei puhunut mulle koskaan mitään. Se varmaan ihan tosissaan pelkäsi, että mun homous tarttuu siihen.
Jenna laski hanasta pulloonsa vettä ja istahti syrjempään ryystämään sitä. Se näytti tosi väsähtäneeltä, eikä mikään ihme, tämä oli sen kolmas yövuoro putkeen ja mä tiesin, että ne otti Jennalla aina enemmän voimille. Se oli enemmän aamuihminen, mikä ei oikein sopinut yksiin tämän duunin kanssa.
"Mee sä vaan hei tauolle", mä hihkaisin sille, kun olin kaatanut taas yhden kaljan tuoppiin ja ojentanut sen tiskin toisella puolella virnistelevälle äijänkäppänälle.
"Meinaatko?" Jenna kysyi epäuskoisena ja mä nyökkäsin.
"Kyllä mä täällä pärjään hetken itekseni."
Jenna katsoi mua huojentuneena, kohottautui katsomaan tiskin yli synttäriporukkaa ja laskeutui takaisin penkkiin huokaisten.
"Joo, mä teen myös sen sädetikkudrinkin", sanoin hymyillen.
"Teetkö oikeesti?"
"Mä oon muutenki parempi niissä ku sä", virnistin ja Jenna irvisti, mutta mä tiesin, että se tiesi mun olevan oikeassa.
