Yks meistä pukeutui aina pastellisävyihin.
Toinen pelkkään mustaan.
Kolmas ei välittänyt mistään.
Neljäs halusi välittää, muttei tiennyt mistä aloittaa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— o o n a —
Musta oli ihanaa miten Elisan huone näytti edelleen ihan Elisan huoneelta, vaikka se ei enää asunutkaan kotona. Mä ihmettelin miten kukaan muu perheestä ei ollut halunnut vaihtaa huonetta itselleen, sillä se oli mun silmin kaikista isoin sekä ehdottomasti rauhallisin huone koko talossa, kun yläkerrassa ei ollut muuta kuin se ja pieni varastoksi muuttunut vierashuone ja pikkuruinen vessa. Kaiken lisäksi huoneesta meni ovi talon ainoalle parvekkeelle, mikä näytti sisältä katsoen aivan ihanalta, siellä oli samanlainen romanttinen tunnelma kuin Elisan keskustan kämpän parvekkeella.
"Mun on pakko käydä kusella", Elisa sanoi jostain mun takaa. "Älä lähe mihinkään, tuun kohta."
Katsahdin sitä ja nyökkäsin, ja se hävisi oven taakse. Mä nostin mun viikonloppukassin sateenkaaren värisen päiväpeiton päälle ja katselin entistä uteliaampana ympärilleni, kun Elisa ei ollut näkemässä.
Tajusin oikeastaan vasta siinä kohtaa, etten ollut koskaan ennen käynyt Elisan huoneessa. Mua hämäsi se, miten huone oli ihan samanlainen kuin sen kämppä, mutta vaan pienemmässä mittakaavassa. Seinät oli täynnä kaikkea tosi Elisan persoonaan sopivaa, kuten seinälle kehyksiin laitettu juliste, jossa oli laventelin väristen ruusujen seassa kaunokirjailtu teksti vittu ku vituttaa, sekä vintagehenkeä huokuvia vinyylilevyjen kansia ja mua hymyilytti, kun tunnistin sieltä Evenkin lemppareita, kuten The Smithsin ja Joy Divisionin ja Bowien. Vinyyliseinän toisella laidalla oli polaroid-kuvia, jotka oli asetettu sydämen muotoon ja myönnettäköön, että mun uteliaisuus kohosi taas ihan uudelle levelille, kun mä tajusin, että jokainen valokuva oli tietysti oma yksilönsä.
Melkein kaikki kuvat oli Elisan yläkouluajoilta ja mulle tuli niin nostalginen olo. Mä olin ihan unohtanut, että Elisalla oli ollut ysiluokalla sivusiilillä varustettu pitkä tukka, ennen kun se oli vetänyt sen kokonaan lyhyeksi. Seinällä oli eniten kuvia niistä sen parhaista kavereista, ketkä oli lähteneet lukioon Helsinkiin. Mä en muistanut niiden nimiä, mutta mulle tuli vähän surullinen olo, kun mä mietin miltähän Elisasta mahtoi tuntua, kun sen bestikset vaan otti ja lähti.
Mä olin tosi iloinen, että se ei ollut lähtenyt niiden mukaan.
Yksi kuva oli vähän tuoreempi, koska Elisalla oli siinä lyhyt tukka ja tuttuja tatskoja, joita ei ollut vielä ysiluokalla. Se oli siinä kaulakkain jonkun tummatukkaisen tytön kanssa, jolla oli vahvat meikit ja yhtä paljon tatskoja kuin Elisalla. Tyttö heilutteli kädessään Jack Daniels -pulloa ja kuva näytti olleen otetun siellä niiden työpaikan takana ja mä mietin olikohan se se Elisan työkaveri, josta Eve myös oli tosi mustasukkainen. Mä mietin myös, olikohan Eve nähnyt tuota kuvaa, mutta en ehtinyt miettiä asiaa sen syvällisemmin, kun mun katse osui viereiseen kuvaan ja jotain nytkähti mun vatsanpohjassa.
Kuva ysiluokkalaisesta Elisasta ja seiskaluokkalaisesta Villestä, just niiltä ajoilta, kun me oltiin tultu kuvioihin.
"En mä kestä", pihahdin lähes äänettömästi ja nousin varpailleni, että näin kuvan lähempää.
