Yks meistä pukeutui aina pastellisävyihin.
Toinen pelkkään mustaan.
Kolmas ei välittänyt mistään.
Neljäs halusi välittää, muttei tiennyt mistä aloittaa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— e v e —
Kirkonkylän keskusta oli yllättävän täynnä elämää siihen nähden, että kello oli jo yli puolen yön. Valkolakkiset kaveriporukat vaelsi huterin askelin kohti kylän ainoaa menomestaa, kun amikset puolestaan veti niiden ympärillä pillurallia ruosteisten mersujen bassot jytisten. Bassoihin sekottui kauempaa pauhaava musiikki, joka tärisi Nipsun seinistä läpi ja mun vatsaa kivisti jännityksestä, sillä juuri sinne me oltiin menossa.
Me oltiin Elisan kanssa aiemmin päädytty muistelemaan menneitä ja erityisesti meidän kookosliköörin makuista ensisuudelmaa Elisan sängyllä. Mä olin tänä yönä astumassa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen Elisan vanhaan huoneeseen, sinne mistä kaikki kolme vuotta sitten alkoi, ja mä halusin muistella sen ajan tunnemyrskyjä mun jokaista aistia hyödyntäen. Elisalla tuntui aina olevan kaikki raaka-aineet kaikkiin mahdollisiin drinkkeihin, mutta nyt siltä puuttui kookoksen makuinen rommilikööri, joka oli ehdottomasti kyseisen cocktailin pääraaka-aine.
Joten siksi meidän oli pakko, siis aivan pakko, saada malibu tropic swizzlet just nyt, ja Nipsu oli ainoa paikka mistä tähän aikaan oli mahdollista saada mitään alkoholia sisältävää.
Mutta se syy miksi mun vatsaa kivisti, ei oikeastaan liittynyt yhtään niihin cocktaileihin tai edes tulevaan yöhön. Sitä kivisti sen takia, että me oltiin menossa ihmisten ilmoille, kaiken lisäksi vielä kännissä, joten mahdollisuudet jonkin sorttiselle mustasukkaisuuskohtaukselle oli aika hel-ve-tin korkealla. Mä en olisi vielä valmis menettämään mun hyvää fiilistä ja tätä onnellisuuden kuplaa, missä mä tällä hetkellä lilluin, mutta mä valitettavasti tunsin itseni. Vaikka mä skarppaisin kaikilla voimillani, mä saattaisin silti saada kohtauksen.
Sellainen mä vaan olin. Mustasukkainen sekopää.
"Miks sä käytät noin kauhistuneelta? Me ollaan menossa juhlimaan eikä teurastettavaks", Elisa sanoi naurahtaen, kun mä siinä sen vierellä kasailin katastrofiajatuksiani.
"Äh, sori, jännittää vaan jostain syystä", vastasin ympäripyöreästi. "Onko tuolla paljon sun tuttuja?" kysyin vaivihkaa perään.
"No siis tässä on käynnissä mun vuosiluokan ylioppilasjuhlat, joita me ollaan menossa juhlistamaan mun työpaikalle... hmmm, en usko, et tulee ketään tuttua vastaan", Elisa sanoi sarkastisesti ja otti mua kädestä. "En mä Eve jätä sua yksin."
Musta oli liikuttavaa, ettei mun tarvinnut edes kertoa mikä mua huoletti. Elisa katkaisi niiltä huolenaiheilta siivet ennen kun ne ehti edes kunnolla lähteä lentoon.
"Ethän varmasti?"
"En tietenkään, mehän ollaan menossa vaan vetämään ne malibut. Ai miks? No siks että sun huulet maistuis kookokselta sitte, ku mä pussailen ne ruvelle tänä yönä", Elisa vastasi karhealla äänellä ja veti mut lähelleen. "Turhaan jännität. Sä oot mun tänään."
