Uusien alkujen kesä

Luku 1 - Ensimmäinen ilta

"Tervetuloa kotiin!" toivotan itselleni ja annan suuni kaartua leveään hymyyn. Pieni huoneeni näyttää vihdoinkin asuinkelvolliselta, mitä nyt muutamia muuttolaatikoita lojuu vielä lattialla vaatekaapin vieressä. Istahdan uudelle sängylleni ja vedän pitkään henkeä. Huone ei ehkä ole suuren suuri, mutta se on minun. Kokonaan minun. Sänky on leveä ja pehmeä, lattialla on vaalea matto ja seinällä valokuva minusta ja äidistä. Kuva on otettu viime kesänä isovanhempieni mökkirannassa, ja nauramme siinä silmät sirrillään jollekin yhteiselle vitsille. Hymyilen katsoessani kuvaa, jonka äiti on ripustanut seinälle vasta puoli tuntia sitten.

"Jottet unohtaisi heti vanhaa äitiäsi", hän oli virnistänyt ja halannut minua lujasti. Äiti oli auttanut minua muutossa, mutta hänen oli pitänyt lähteä jo iltapäivällä viemään mummoa verikokeisiin. Ennen sitä hän oli ostanut minulle jääkaapin täyteen ruokaa ja vannottanut soittamaan heti, jos jotain ongelmia tulisi. Sain kuitenkin hyvin purettua tavarani, enkä ainakaan toistaiseksi ole onnistunut lukitsemaan itseäni asunnon ulkopuolelle. Olen tosin varma, että se on vain ajan kysymys.

Pujahdan huoneestani eteiskäytävään ja kurkistan asunnon toiseen makuuhuoneeseen, joka on vielä tyhjillään. Minulle kerrottiin, että asuntoon tulee myös toinen asukas, mutta hän ei ole selvästikään vielä muuttanut. En tiedä hänestä mitään. Onneksi meillä on omat huoneet ja lukot ovissa, ajattelen pessimistisenä. Keittiö ja olohuone on asunnossa yhdistetty yhdeksi huoneeksi, jonka yhdellä seinällä on keittiö, ja jonka lattiatilaan on saatu mahtumaan sekä ruokapöytä että muhkea sohva. Pidän siitä välittömästi. Näen jo mielessäni, miten istumme iltaa ystävieni kanssa sohvalla loikoillen ja tehden lieden äärellä jotain hyvää ruokaa. Jännityksen sirpale viiltää mahaani muistaessani taas, etten tunne Saarnikoskelta vielä ketään. Mitä jos en saakaan ystäviä? Huitaisen ajatuksen pois yhtä nopeasti kuin se tulikin. Nyt en halua alkaa hermoilemaan ja pelkäämään. Tänään minä, Matilda Laine, olen muuttanut ensimmäiseen omaan kotiini ja tästä alkaa minun uusi, ihana elämäni! Nyt ei ole oikea aika epävarmuudelle eikä millekään muullekaan negatiiviselle.

Kuosmassa minulla oli kaksi hyvää ystävää, Anna ja Katariina, mutta molemmat asuvat nyt kaukana. Anna muutti jo puoli vuotta sitten Pohjois-Amerikkaan au pairiksi, ja Katariina sai opiskelupaikan Rovaniemeltä samaan aikaan kuin minä, ja muutti sinne viime kuussa saatuaan kesätöitä. Olen molempien kanssa yhteyksissä jonkin verran, mutta eiväthän WhatsApp-viestit ja videopuhelut vain tunnu samalta kuin yhteinen arki ja kasvokkain näkeminen. Siksi odotankin malttamattomasti, että tutustuisin uusiin ihmisiin Saarnikoskella ja saisin ystäviä, joiden kanssa voi juoruilla ilman aikaeroa, jutella muutenkin kuin vain puhelimessa, ja viettää aikaa yhdessä tehden kaikenlaista.

Kaivan jääkaapista jugurttia, leipää ja juustoa. Paljon muuta siellä ei olekaan, ja tajuan, että minun täytyy varmaan käydä seuraavana päivänä kaupassa. Syödessäni iltapalaa huomaan yhtäkkiä olevani todella väsynyt. Silmäluomeni meinaavat jatkuvasti lupsahtaa kiinni ja minun on vaikea keskittyä leipäpalani syömiseen. Päätän vain pestä hampaat nopeasti ja pujahtaa sen jälkeen sänkyyn. Puhtaat lakanat tuntuvat ihanan silkkisiltä ihoa vasten, kun kömmin niiden väliin. Varmuuden vuoksi asetan seuraavaksi aamuksi kolme herätystä, sillä en todellakaan halua myöhästyä ensimmäisenä työpäivänäni.

Väsymyksestä huolimatta en saakaan unta. Pyörin ja kuuntelen uuden kotini hiljaisia ääniä, mutta uni ei vain tule. Aivoni alkavat jo prosessoida huomista päivää, enkä voi olla jännittämättä hiukan ensimmäistä työpäivääni. Kävin muutama viikko sitten haastattelussa Cafe Elisessä ja onnekseni sain paikan, vaikka haastattelun jälkeen olin varma, ettei tiukkailmeinen kahvilan omistaja Klaara ikinä valitsisi minua.

Cafe Elise on söpö kahvila, josta saa kahvia, teetä ja erilaisia suolaisia ja makeita leivonnaisia. Minusta se vaikutti viihtyisältä heti, kun astuin sinne sisään. Pöydät siellä ovat vanhaa, rouheaa puuta, ja yhdellä seinällä on iso kirjahylly, josta saa hakea luettavaa. Yksi seinä on maalattu tumman siniharmaalla, muut haalean beigellä. Toivon vain, että siellä on yhtä mukavaa työskennellä kuin miltä se näyttää ulospäin.