Uusien alkujen kesä

Luku 25 - Teetä kahdelle

AN: Kiitän taas kun ootte jaksanut odottaa uutta lukua <3 Tähän väliin olis varmaan myös paikallaan sanoo yks varoituksen sana tän kirjan rajallisuudesta, nimittäin Matildan ja kumppaneiden tarina alkaa olla ihan pian kerrottu, ainakin tältä erää 🥹 Tää on nyt toiseksi viimeinen luku eli vielä saatte yhden luvun tämän jälkeen! Peace and love <333

Seison Alvarin eteisessä ja katson ympärilleni hämilläni. Olemme Alvarin asunnolla kahdestaan, Hugo on kuulemma iltavuorossa. Olen juuri potkaissut sandaalini pois jaloista ja tajunnut samalla, että asunnossa on normaalia hämärämpää. Miksei valot ole päällä? Otan muutaman askeleen kohti olohuonetta, jonne Alvar on juuri hävinnyt.

Olohuoneen verhot ovat kiinni, joten auringonvalo ei pääse asuntoon vapaasti, vaan hiipii sisään vain yksittäisinä viiruina verhojen väleistä. Huomaan heti, että Alvar on siivonnut. Sohvapöydältä ja pieneltä sivupöydältä on viety lehtikasat ja tavararöykkiöt pois, ja niiden tilalla on... kynttilöitä? Katson hämmästyneenä Alvaria, joka tulee keittiöstä tarjotinta kantaen. Hän virnistää minulle ja punastuu hiukan. Hänen hiuksensa valahtavat silmille, kun hän laskee teetarjottimen sohvapöydälle muutaman kynttilän viereen. Hän näyttää syötävän söpöltä suoristaessaan ryhtinsä ja haroessaan tukkaansa takaisin taakse.

"Istu alas", hän kehottaa pehmeästi. Tottelen ja istahdan sohvalle.

"Koska sulla on ollut viime aikoina paljon kaikenlaista ajateltavaa ja huolta, niin mä ajattelin, että... no, halusin järjestää sulle jotain kivaa." Alvar selittää viitaten kynttilöihin ja tarjottimeen. Hän näyttää samaan aikaan sekä hieman nololta että ylpeältä, ja sydäntäni puristaa, koska hän on niin ihana.

"Mä muistan kun kerroit siitä Elielin ja sen tyttöystävän jutusta, missä sä autoit, ja päättelin että sä varmaan tykkäät kynttilöistä", hän jatkaa. Nyökyttelen, sillä hän on oikeassa. Rakastan kynttilöitä. Varsinkin minua varten hankittuja. En tiennytkään miten paljon niitä voi rakastaa.

"Ja mä muistin, että tykkäät näistä Omar-munkeista", Alvar sanoo, ja huomaan samassa kaksi munkkia, jotka on aseteltu tarjottimelle teepannun ja mukien viereen. En kestä, että hän muisti senkin, mitkä munkit ovat lemppareitani!

"Teestä mä en ollut ihan varma, että mistä sä tykkäät, kun sä juot yleensä kahvia, mutta ostin tollasta vihreetä teetä, ja jos et tykkää siitä, niin meillä on kyllä toisenlaistakin..." Alvar selittää katsoen minua hiukan epävarmana.

"Mä rakastan just tota teetä", vakuutan.

Alvar hymyilee helpottuneen näköisenä ja kaataa teetä kahteen isoon mukiin. Hän ojentaa toisen minulle, ja istahtaa viereeni sohvalle. Hänen kehonsa kosketus kipinöi ihollani, kun hänen käsivartensa osuu omaani.

"Nyt siis juodaan teetä ja rentoudutaan, eikä mietitä omia eikä toisten murheita ollenkaan", hän ehdottaa. "Sopiiko?"

"Sopii", lupaan kuiskaten, sillä kurkkuani kuristaa liikutuksesta. Jälleen kerran mietin, mitä ihmettä olen tehnyt ansaitakseni Alvarin. Katson kahta kynttilää, joiden liekit lepattavat levottomasti teepannun vieressä. Muistan hämärästi kaivanneeni jonkun järjestävän minullekin kynttilöitä, kun touhusimme Elielin kanssa kynttilämerta yllätykseksi Leonalle, mutta en todellakaan osannut odottaa, että joku huomaisi toiveeni ja täyttäisi sen näin pian. Minusta tuntuu, että sydämeni pakahtuu pian.

"Matilda? Kaikki hyvin?" Alvar kysyy varmaan hiljaisuuteni hämmentämänä.

"Joo", sanon ja käännän katseeni häneen. Nähdessään minun hymyilevän hänenkin suunsa kääntyy hymyyn. Nostamme teemukit yhtä aikaa huulillemme ja poltan melkein kieleni kulauttaessani teetä ison suullisen alas kurkustani. Alvar ottaa paremman asennon vierelläni, ja liikahdan itsekin niin, että voin nojata häneen. Painan pääni hänen olkapäätään vasten.