Uusien alkujen kesä

Luku 2 - Uusia tuttavuuksia

"No niin, minä olen saanut hommani täällä tehtyä ja lähden nyt kotiin jatkamaan vielä paperihommia hetkeksi. Eliel tulee töihin ihan kohta, te pärjäätte kyllä kaksin hetken", Klaara ilmoittaa keittiön ovelta ja heittää olalleen valtavan, täyteen tavaraa ahdetun nahkalaukkunsa. Nyökkäilemme Islan kanssa, kun hän luo viimeisen silmäyksen keittiöön ja heilauttaa sitten kättään meille.

"Huomiseen!" me kajautamme kuorossa Islan kanssa. Kääntyessäni takaisin kahvilan myyntitiskille vilkaisen kelloa, joka näyttää kymmentä vaille kymmentä. Kahvilaan tulee koko ajan tiheämpään tahtiin asiakkaita, ja hetkittäin meillä alkaa olla jo kiire Islan kanssa. Minä näpyttelen tilauksia koneelle ja kirjoitan niitä ylös Islalle, ja Isla juoksee viemässä tilauksia, tekemässä kahveja ja tuomassa likaisia astioita keittiöön. Yritän auttaa astioiden viemisessä ja siivoamisessa aina kun ehdin, mutta tasainen asiakasvirta pitää minut kassan takana suurimman osan ajasta. Isla huokaa helpotuksesta, kun platinanvaalea hiuspehko kurkkaa keittiön ovesta.

"Moi, mä oon Eliel", poika esittäytyy huomatessaan minut.

"Matilda", kerron nimeni.

"Ihanaa, että tulit, et ikinä arvaa, kuka sua on täällä kaivannut kipeesti", Isla huikkaa väliin Elielille.

"No?" Eliel näyttää kysyvältä.

"Armas ystävämme tiskivuori tietenkin!" Isla virnistää. "Ei muuta ku kädet paskaan, tätä kautta ole hyvä!" hän viittoo kohti keittiön ovea.

"Haista kukkanen", Eliel tuhahtaa, mutta menee keittiön puolelle. Minua naurattaa.

"Eliel on oikeesti huipputyyppi, kaikki asiakkaat tykkää siitä, ja se on sairaan nopee tiskaamaan. Sen takia se pääseekin tiskivuoroon niin usein", Isla hekottaa. "Mutta älä huoli, kyllä sunkin tiskivuoro vielä tulee."

"Tuskin maltan odottaa", minä naurahdan.

Päivä menee yllättävän nopeasti, enkä ole uskoa silmiäni, kun huomaan kellon olevan jo varttia vaille neljä. Laitamme kahvilan kiinni neljältä, joten Isla alkaa jo pyyhkiä pöytiä ja tuoleja päivän jäljiltä. Hän tuo likaisia lautasia ja kuppeja tiskille, mistä kiikutan ne keittiön puolelle Elielin tiskattavaksi. Tulen juuri heiluriovesta kahvilan puolelle, kun oven yläpuolella oleva tiuku kilahtaa asiakkaan merkiksi. Kolme nuorta poikaa tulee ovesta sisään, yhdellä on skeittilauta kainalossa. Hän laskee sen lattialle ja rullaa tiskille haroen hunajanväristä tukkaansa samalla taaksepäin.

Isla tulee vierelleni tiskin taakse ja laskee suihkepullon pöydälle lämpimän hymyn syttyessä hänen kasvoilleen.

"No moi, Otto! Muako tulit kattomaan?"

"Suapa sua, ketäs muutakaan", Otoksi kutsuttu poika hymähtää ja nappaa laudan takaisin kainaloonsa. Hän ojentaa toisen kätensä ja sipaisee Islan poskelle karanneen hiussuortuvan tämän korvan taakse. Isla ottaa Oton ranteesta kiinni ja vetää hänet hellästi lähemmäs. Poika virnistää hänelle ennen kuin painaa huulensa hänen huulilleen.

Nostan käden suuni eteen ennen kuin ehdin ajatella mitään. Isla suutelee jotain poikaa keskellä kahvilaa! Kesken työvuoron! Vilkaisen äkkiä ympärilleni ja tajuan, että kahvilassa on onneksi enää yksi asiakas, joka on täysin keskittynyt kirjaansa. Kääntäessäni katseeni takaisin Islaan hän katsoo minuun posket punehtuneina, suu virneessä.

"Tässä on Otto, mun poikaystävä. Ja tässä Matilda, mun uus työkaveri", hän esittelee meidät toisillemme. Nyökkään Otolle, joka mittailee minua katseellaan ja nyökkää sitten hyväksyvästi takaisin.

"Ja tässä on mun frendit Jaakko ja Alvar", Otto sanoo ja osoittaa kahta hänen takanaan seisovaa poikaa. Jaakko heilauttaa minulle kättään ja tunkee sen sitten takaisin housun taskuun. Hän on pitkä ja hontelo, ja hänen leukansa liikkuvat tasaiseen tahtiin hänen pureskellessaan purukumia. Vaalea tukka on sotkussa otsalla. Nyökkään hänellekin hymyillen, ja käännän sitten katseeni Jaakon vieressä seisovaan lähes hänen pituiseensa poikaan, joka katsoo minua uteliaasti. Hän on siis ilmeisesti Alvar. Pojalla on laineikkaat, lähes kiharat tummat hiukset ja ilmeikkäät suklaanruskeat silmät. Hänen ilmeensä on avoin ja hymynkare suupielessä aito. Aika söpö, ehdin ajatella ennen kuin Isla läpsäyttää kätensä yhteen.

"Jos aiotte tilata jotain niin äkkiä sitten! Me ei aiota Matildan kanssa tehä yhtään ylitöitä teiän takia!" hän ilmoittaa pojille.

"Laita meille vaan tavalliset take away- kahvit ja jätä mulle reilusti maitovaraa", Otto sanoo. Isla tekee työtä käskettyä ja minä asetun kassakoneeni taakse.

"Maksatteko yhessä vai erikseen?" minä kysyn.

"Erikseen", Otto sanoo ja vilkaisee taaksepäin vilauttaen leveän hymyn. "Sori kamut."

Jaakko näyttää hänelle kieltä siirtyessään maksamaan oman kahvinsa. Alvarinkin maksettua kahvinsa pojat nappaavat mukit mukaansa ja lähtevät kahvilasta Otto viimeisenä rullaten laudallaan.

"Eikö se ikinä astu pois tolta laudaltaan?" minä ihmettelen huvittuneena. Isla huokaisee ja pyöräyttää silmänsä kohti kattoa.

"Ei todellakaan, se on ihan uskomaton. Sen jalat on varmaan liimattu kiinni siihen."

Lopulta viimeinenkin asiakas lähtee ja saamme suljettua kahvilan oven. Isla ottaa kassan ja menee takahuoneeseen laskemaan sen, Eliel hoitaa keittiöpuolen siivouksen ja minä kahvilan. Olemme niin ripeitä, että lopulta pääsemme lähtemään hieman etuajassa. Läpsäytämme ylävitoset hyvän yhteistyön kunniaksi, kun essut on heitetty pyykkikoriin ja omat vaatteet vaihdettu päälle.

"Tosi kiva, kun sä tulit meille töihin, Matilda", Eliel sanoo ennen kuin erkanemme kahvilan ulko-ovella. "Me ollaan oltu vähän pulassa sen jälkeen kun Sara lähti."

"Tai oikeestaan jo sillon kun se oli täällä", Isla lisää ja väläyttää vinon hymyn. "Se oli semmonen ankeuttaja, että töissä oli ihan paskaa olla samaan aikaan."

Eliel virnistää ja luo Islaan katseen, joka paljastaa hänen olevan tismalleen samaa mieltä.

"No joo, mutta oikeesti kiva saada sut mukaan jengiin, toivottavasti tuut viihtymään", hän vakavoituu kääntäessään katseensa taas minuun. Minun ei tarvitse vetää kasvojani hymyyn, sillä ne ovat jo leveässä virneessä.

"Kyllä mä uskon, että tuun."