Uusien alkujen kesä

Luku 6 - Tallitouhuja

Author's note: Tässä tulee nyt toinen luku heti perään, kiitoksena ihanista kommenteista ja voteista, joita ootte jättänyt edellisiin lukuihin!! <3 Ne ilahduttaa aina ihan valtavasti!

Seuraavana päivänä osaan jo odottaa Oton, Alvarin ja Jaakon tupsahtavan kahvilaan hetkenä minä hyvänsä. Kun niin sitten käy iltapäivällä, käännähdän Islan puoleen huvittuneena.

"Käykö noi täällä oikeesti joka päivä?"

"Joskus useemmin ja joskus harvemmin, mutta ei ne kyllä yleensä ihan joka päivä käy", hän naurahtaa vilkuttaessaan Otolle.

Otto viivyttelee tilaamista ja notkuu tiskillä jutellen Islan kanssa, mutta lopulta pojat saavat tilattua kahvinsa ja lähtevät kohti vakipöytäänsä.

Kun pojat ovat kuulomatkan ulkopuolella, Isla katsoo minua vieno hymy huulillaan.

"No Matilda, miten ois Alvar?"

"Mitä sä selität?"

"Älä esitä tyhmää!" Isla läpsäisee minua olkavarteen kostealla rätillä ja näytän hänelle kieltä.

"Sähän oot kertonut, että sulla ei oo poikaystävää, ja musta te sopisitte aika hyvin yhteen. Sähän oot jo vähän tutustunutkin siihen. Sitä paitsi mä näin, että se katseli sua kun me juteltiin Oton kanssa ja Jaakko teki tilausta."

Pyöritän silmiäni, mutta Isla jatkaa. "No joo joo! Sitä paitsi se on tosi mukava ja kiva, sä tykkäisit siitä ihan varmasti, jos tutustuisit siihen."

Kohautan olkiani. "Varmasti se on kiva, mutta ei se nyt vielä tarkota, että mä ihastun siihen salamana ja meistä tulee pari ja me eletään onnellisina elämämme loppuun asti."

Nyt on Islan vuoro pyörittää silmiään. "No okei, entä Jaakko? Sillä oli kyllä vielä hetki sitten jotain juttua yhen Eeditin kanssa, mutta en oo varma, onko enää. Voin tiedustella Otolta, jos haluut."

"Etkä varmasti tiedustele!" minä älähdän. Se tästä nyt vielä puuttuisi, että Isla rupeaisi kyselemään Oton kavereilta heidän suhdestatuksestaan ja ehdottelemaan heille minua! Isla vain nauraa minulle härnäävästi, kun vannotan häntä pitämään suunsa kiinni. Tiskille tuleva asiakas pakottaa meidät keskeyttämään keskustelumme, ja vedän kasvoilleni taas asiakaspalveluhymyn. Isla lähtee jatkamaan naureskeluaan keittiön puolelle. Minua jää kaihertamaan, sanoisiko hän oikeasti Oton kavereille jotain minusta. Työnnän kuitin asiakkaan käteen nopeasti ja heti kun hän kääntää selkänsä, livahdan keittiöön kovistelemaan Islaa.

"Isla, et sitten oikeesti sano Otolle tai sen kavereille mitään!" yritän näyttää tuimalta, mutta väkisinkin naurattaa.

"Noo... katotaan nyt", Isla virnistelee.

"Lupaa, ettet sano!" minä vaadin ja tartun hänen käsivarrestaan, kun hän yrittää lähteä vihellellen kahvilan puolelle.

"Mitä ei saa sanoo?" Eliel kysyy yhtäkkiä selkäni takaa. Olen hypätä ilmaan säikähdyksestä, ja Isla vetäisee kätensä otteestani kieltään näyttäen.

"Ei mitään", hän sirkuttaa ja lennähtää salin puolelle. Virnistän anteeksipyytävästi Elielille, työnnän heilurioven auki ja palaan omalle paikalleni kassan taakse.

Suljemme kahvilan kolmestaan Islan ja Elielin kanssa. Elielin varmistaessa, että ulko-ovi menee lukkoon, Isla katsoo minua merkitsevä ilme kasvoillaan ja rykii sitten kurkkuaan. Eliel kääntyy katsomaan häntä kysyvästi.

"Mietin vaan, että mitä teet tänään töitten jälkeen?" Isla kysyy herttainen hymy huulillaan.

"Käyn varmaan kattoon pikkusiskoo tallilla", Eliel kohauttaa olkapäitään.