Uusien alkujen kesä

Luku 8 - Viimeinen vedessä on mätämuna

"Niin taidetaan törmätä", minä naurahdan. "Onneks ei sentään niin kirjaimellisesti kun viime kerralla."

Alvar virnistää. "Totta." Hänen eloisissa silmissään on lämmin tuike.

Olemme hetken hiljaa. Sitten Alvar avaa suunsa uudelleen.

"Asuksä jossain tässä lähellä?"

"Joo, muutaman kilometrin päässä", viittaan kädelläni suuntaan, josta tulin. "Kivan kävelymatkan päässä tältä rannalta."

Alvar nyökkää. "Sama täällä. Ai niin, sähän oot käynytkin meillä", hän muistaa ja hymyilee. "Muistatko vielä, missä suunnassa mun kämppä on?"

Mietin hetken ja osoitan sitten hieman eri suuntaan kuin äsken.

"Jossain tuolla?" heitän aika lailla arvalla ja yllätyn, kun Alvar nyökkää tyytyväisen näköisenä.

"Jep, tuossa suunnassa se on, aika lähellä. Lähimaaston lenkkipolut on tullut aika lailla koluttua läpi."

"Onks tää rannan ohi menevä niistä paras?"

Alvar kallistaa päätään. "Ehkä, varsinkin kesällä. Voi käydä uimassa lenkin päätteeks."

"Niinpä! Tekis kyllä nytkin mieli mennä uimaan! Ens kerralla pitää ottaa uikkarit mukaan."

"Täällä on kyllä lämmin", Alvar sanoo ja katselee järvelle. "Mutta kuka on sanonut, että uimiseen tarvii uikkarit?

"No en mä alastikaan ajatellut mennä! Enkä edes alusvaatteisillani", älähdän ja punastun kirkkaan pinkiksi saman tien. Miksi minun pitää puhua alastomuudesta ja alusvaatteistani tuon söpön pojan edessä? Minä en sitten ikinä osaa pitää suutani kiinni silloin kun pitäisi.

Alvar nauraa, mutta hänenkin poskilleen ilmestyy hieman lisäväriä. Se punastuttaa minua lisää, ja otan jo nolona askeleen pois päin lähteäkseni jatkamaan matkaa, kun hän sanoo:

"Voihan sitä vaatteet päälläkin mennä uimaan."

Käännyn katsoakseni häntä silmiin. Hän näyttää huvittuneelta, mutta silmissä näkyvä tuike kertoo, että hän on tosissaan.

"Nythän on lämmin päivä, ei varmasti tuu edes kylmä, vaikka ei oo pyyhettä mukana. Kotimatkalla sitten aurinko kuivaa."

Minun on pakko myöntää, että hänellä on pointtinsa. Ilma tosiaan on niin lämmin, etten usko minulle tulevan kylmä, vaikka pulahtaisinkin järvessä ja lenkkeilisin sitten litimärkänä takaisin kämpälle. Jään silti epäröimään hetkeksi. En ole koskaan uinut vaatteet päällä, eihän siinä ole mitään järkeä. Toisaalta ajatus todella houkuttelee. Vesi välkähtelee auringossa kuin kutsuen uimaan, enkä ole uinut lähellekään tarpeeksi tänä kesänä.

"Jos mä meen niin tuutko säkin?" heitän haasteen Alvarille. Hän katsoo minua kulmat koholla kuin epäillen, olenko tosissani. Katson häntä takaisin samalla tavalla.

"Todellakin!" hän nauraa ja kaivaa kännykän shortsiensa taskusta. "Tän mä jätän vaan ensin pois matkasta."

Otan oman puhelimeni ja kuulokkeeni, ja jätämme ne Alvarin lippiksen alle näkösuojaan. Riisumme myös lenkkarit ja laitamme ne maahan lippiksen viereen.

"Laiturilta vai rannasta?" Alvar kysyy, kun suoristamme selkämme.

"Laiturilta, ja vika vedessä tarjoaa toiselle kahvin Cafe Elisessä!" ilmoitan ja pinkaisen juoksuun. Alvar älähtää yllättyneenä, mutta saa pian kurottua umpeen etumatkani. Laituri tömisee jalkojemme alla, kun juoksemme rinta rinnan ohi sen keskivaiheilla seisoskelevan nuorisojoukon ja hyppäämme päädystä järveen. Vesi hulahtaa kylmänä vartaloni jokaiseen kohtaan ja kastelee vaatteeni läpimäriksi, mutta pintaan tultuani se tuntuu jo lämpimältä. Avaan silmäni ja etsin katseellani Alvarin, joka ravistaa tukkansa pois silmiltään.

"Hävisit!" Alvar sanoo ja katsoo minua tyytyväisenä. "Tuun joku päivä lunastamaan sen kahvin." Näytän hänelle kieltä, sillä en voi kiistää sitä, etteikö hän olisi hypännyt muutaman sekunnin kymmenyksen ennen minua. Alvarin pehmeä nauru korvissani sukellan uudestaan ja nautin veden lempeästä liikkeestä ihollani. Uiminen tuntuu ihanalta, ja vesi on juuri sopivan lämpöistä. Se tuntuu viileältä kuumottavilla poskillani, kun kauhaisen käsilläni ja potkaisen eteenpäin veden alla. Lopulta minun on pakko tulla pintaan hengittämään. Alvar ui vähän matkan päässä ja virnistää minulle, kun etsin hänet katseellani. Hänen hymynsä saa minut hämilleni, enkä tiedä, mihin minun pitäisi katsoa. Sukellan siis uudestaan.

Lopulta minusta tuntuu, että olen uinut tarpeeksi, ja kiipeän takaisin laiturille. Vesi valuu t-paidasta ja shortseista jalkoja pitkin maahan ja muodostaa kohdalleni lätäkön. Alvarkin nousee tikkaita pitkin vedestä ja kävelee vierelleni.

"Sehän oli hauskaa, vai mitä?" hän sanoo. Nyökkään puristaessani paidanhelmasta vettä laiturille.

"Ihanaa! Mä oon uinut tänä kesänä ihan liian vähän."

"No ei kai me sit ihan vielä lopeteta?" Alvar tokaisee hyväntuulisesti ja peruuttaa muutaman askeleen ottaakseen vauhtia uuteen hyppyyn. Naurahdan hänen molskahtaessaan voltin päätteeksi järveen, mutta otan sitten itsekin vauhtia ja teen kärrynpyörän järveen. Hypimme yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes kiipeän hieman hengästyneenä laiturille istumaan. Alvar tulee perässäni ja vetää litimärän t-paitansa päältään. Poskiani alkaa kuumottaa kun näen hänen riisuutuvan, ja käännän äkkiä katseeni poispäin. Sivusilmälläni näen, että Alvar rutistaa paidasta ylimääräisiä vesiä pois. Yritän itsekin puristella litimärkää ja vettä tippuvaa paitaani, jotta se kuivuisi edes vähän. Vettä putoilee laiturille ropisten, mutta kun lopetan, tunnen oloni ihan yhtä märäksi kuin hetki sitten. Puristan ponnaristakin vettä pois, sillä selkää pitkin noruva vesi tuntuu inhottavalta.

"Ehkä otan kuitenkin ens kerralla uikkarit mukaan", naurahdan, kun kävelemme rantaan kenkiemme ja kännyköidemme luo. Alvarkin nauraa. Onneksi hän pukee märän paitansa takaisin päälleen, jolloin minun ei enää tarvitse vältellä hänen paljaan ylävartalonsa katsomista.

"Mutta et voi kieltää, etteikö tää ois ollut mieleenpainuvampaa näin" hän virnistää. "Uikkareilla uiminen on paljon tylsempää."

Minun on pakko myöntää hänen olevan oikeassa, vaikkakaan en ole aivan varma, kumpi teki tästä illasta mieleenpainuvamman; vaatteet päällä uiminen vai seura, jossa sen tein. Ehkä molemmat yhtä paljon, mietin kävellessäni likomärkänä kotiin päin. Jossain vatsani seudulla leijuu outo, kevyt tunne. 

AN: Tällä kertaa vähän lyhyempi luku, mutta koitan hyvitykseks julkaista tällä viikolla vielä toisenkin!😊 On ollut mahtavaa huomata, että Uusien alkujen kesä on kerännyt lukukertoja, kiitos siitä! Muistakaa painaa votea jos tykkäsitte! <3