Uusien alkujen kesä

Luku 26 - Vielä hetken on kesä

"Moi, ihanaa kun pääsitte!" Isla hihkaisee ja aukaisee kotinsa pihaportin minulle ja Alvarille.

"Totta kai", vastaan Islalle hymyillen. Pujahdamme sisään ja kliksautan portin takaisin kiinni. Isla ottaa ruokakaupan kassin Alvarilta ja kurkkaa sen sisään.

"Mä pyysin vaan tuomaan vaahtokarkkeja, ja te tyhjensitte koko kaupan!" hän huudahtaa. Virnistämme Alvarin kanssa toisillemme.

"No joo, saattoi meillä vähän lähteä lapasesta", myönnän naurahtaen. Isla tuhahtaa ja patistelee meitä jo eteenpäin pihapolulla, talon ohi takapihalle ja kohti pihan perälle rakennettua nuotiopaikkaa.

Otto on kokoamassa puita nuotioon, kun saavumme pyöreän tulisijan luo. Alvar istahtaa yhdelle sen ympärillä olevista tuoleista ja alkaa auttaa Ottoa tulen sytyttämisessä. Me puramme Islan kanssa kauppakassin viereiselle puutarhapöydälle. Ainakaan syömisistä ei tämän illanvieton onnistuminen jää kiinni, ajattelen, kun olemme saaneet kaiken mahtumaan, ja pöytä notkuu herkuista. On makkaroita, vaahtokarkkeja, irtokarkkeja, sipsipusseja, hedelmävartaita ja limpparipulloja. Islan äiti on myös leiponut korillisen isoja korvapuusteja, jotka ovat vielä lämpimiä ja tuoksuvat huumaavilta. Isla taittaa heti yhden puoliksi ja työntää toisen puolikkaan käteeni. En voi olla hymisemättä onnesta uunituoreen pullan sulaessa suuhuni.

Nuotio alkaa humista ja rätistä hiljalleen tulen tarttuessa kuiviin klapeihin. Istahdan Alvarin viereen, ja hän vilkaisee minua pehmeästi. Rakastan hänen lempeää katsettaan, sitä, jonka tiedän olevan varattu vain minulle. Hymyilen hänelle ja liikahdan hiukan lähemmäksi. Hän kietaisee kätensä harteilleni.

Huomaan sivusilmällä Oton vilkaisevan minua varovasti. Mietin, yrittääkö hän sanoa jotain, mutta hän on hiljaa. Lopulta hän karauttaa kurkkuaan ja aukaisee suunsa.

"Matilda, sori kun mä hermostuin sillon viimeks", hän sanoo vaimeasti. Näen, että anteeksipyytäminen on hänelle vaikeaa, mutta hänen silmänsä ovat vilpittömät, kun hän katsoo minuun. "Mun pitäis varmaan pikemminkin kiittää, kun yritit puhua mulle järkee."

"Äh, ei se mitään", vastaan päätäni pudistaen. "On mullakin varmaan syytä pyytää anteeks, oli tahditonta puuttua teiän asioihin. Sovitaanko että unohdetaan koko juttu nyt kun kaikki on taas hyvin?"

Otto nyökkää, ja hymyilemme helpottuneina.

"No niin, voiko jo alottaa makkaranpaiston?" Isla kailottaa pöydän äärestä repien makkarapakettia auki. Otto kaivaa jostain makkaratikut ja pian istumme kaikki nuotion ääressä makkarat tikkujen päissä, varoen liekittämästä niitä liikaa. Tietenkään kukaan meistä ei jaksanut odottaa kunnon hiilloksen syntymistä.

"Sulla on sit muutto ylihuomenna?" Alvar kysyy Otolta, joka nyökkää.

"Joo, ylihuomennahan se ois. Porukat vuokras peräkärryn niin saadaan mun vähäiset kamat kyytiin yhellä kertaa. Eipä siinä muutossa varmaan kauaa nokka tuhise kun vien lähinnä sängyn ja kirjahyllyn", Otto naurahtaa.

Isla hymähtää haikea ilme kasvoillaan. Otto huomaa sen ja silittää tyttöystävänsä poskea.

"Suahan mua tulee ikävä. Mutta mä tuun heti seuraavaks viikonlopuks jo takaisin."

"Ja me luvataan pitää Islasta tosi hyvää huolta sen aikaa, kun sä et oo täällä", minä lupaan ja hymyilen Islalle, jonka haikeus heltyy hymyyn.

"Ihanaa, että mulla on teidät! Ja onhan mulla vielä työtkin ja muutenkin arki jatkuu, niin enköhän mä jotenkin selviä."

Otto ja Isla hymyilevät toisilleen kuin vastarakastuneet, ja kai he sellaisia vielä ovatkin. On ihanaa nähdä heidät onnellisina ja huomata, kuinka Isla on alkanut hyväksymään Oton muuton ja heidän suhteensa muuttumisen etäsuhteeksi. Ehkä se ei aina tule olemaan helppoa, mutta uskon ja toivon heidän selviävän hyvin.