Uusien alkujen kesä

Luku 9 - Tutustumisyrityksiä

Seuraavana aamuna olen juuri tullut haukotellen kahvilan takatiloihin, kun Isla avaa oven ja tulee sisään.

"No, miten meni eilinen?" kysyn virnistäen heti kun hän on ehtinyt moikata.

"Ihan jees", Isla vastaa, ja kurtistan kulmiani.

"Ihan jees?"

"Niin", Isla huokaa, istahtaa penkille ja kääntää katseensa minuun. "Tai siis oli meillä tosi kivaa, mutta Otto tuntu jotenkin vähän oudolta. Se ei oikeen halunnut puhua syksystä ja sen muutosta, vaikka se kyllä sano ottaneensa sen opiskelupaikan vastaan ja on siitä selvästi aika innoissaan."

"Ehkä se on vaan surullinen, kun sen pitää muuttaa kauemmas susta tai jotain", minä koetan lohduttaa. "Onhan se sille aika iso muutos."

"Niin, mutta miksei se voi puhua mulle siitä?"

"En tiiä. Ehkä se haluaa keskittyä vaan tähän hetkeen? Tiiäthän, ei ole muuta kuin tämä hetki", lainaan jotain kuuluisaa ajattelijaa ja kohotan käteni teatraalisesti sivuille.

"Niin kai." Isla katsoo minua huvittuneena.

Eilinen uintireissu Alvarin kanssa pyörii koko työpäivän mielessäni ja kielelläni, mutta jostain syystä en saa sanottua siitä mitään Islalle. Isla kuitenkin vain kiusaisi ja härnäisi minua loputtomasti aiheesta, ja vaikka minun tavallaan tekee mieli kuunnella hänen kiusoitteluaan, haluan kuitenkin pitää eilisen toistaiseksi vain itselläni.

Jännitän koko päivän poikien – eli Alvarin – tuloa kahvilaan, mutta kun he eivät tuntia ennen sulkemisaikaa ole tulleet, päädyn siihen lopputulokseen, että tänään on yksi niistä harvinaisista päivistä, jolloin kukaan pojista ei astu jalallaan Cafe Eliseen. Puoli tuntia ennen sulkemisaikaa ovella oleva kello kuitenkin kilahtaa tuttujen laineilevien hiusten yläpuolella. Alvar astelee rennosti tiskillä olevan asiakkaan taakse jonoon, ja olen seota sanoissani useamman kerran rahastaessani edellisen asiakkaan ennen kuin Alvar pääsee tiskille.

"Tulit lunastamaan ilmaisen kahvin vai?" kysyn hymyillen, kun vihdoin Alvarin edessä seissyt asiakas väistyy tieltä.

"Tietty", Alvar virnistää. "Kai sä otat itelleskin?"

Hymähdän. "Enhän mä voi kesken työpäivän alkaa kahvittelemaan."

"Höh, harmi. Eikö kahvin tarjoomisen idea oo se, että juodaan yhessä kahvit?

"No joo, ehkä yleensä, mutta tää on poikkeus", ilmoitan. "Tää oli vaan tämmönen hölmö veto."

Alvar nauraa. "Ei mitään poikkeuksia. Pääsetkö ikinä töistä ennen sulkemisaikaa?"

"Joskus, huomenna mulla loppuu jo kolmelta."

"Kuulostaa hyvältä, nähdään sillon?" Alvar katsoo minua kysyvästi.

"Öö joo, sopiihan se."

Alvar nyökkää tyytyväisen näköisenä, kääntyy kannoillaan ja lähtee. Minä tuijotan hetken tyhjyyteen pyörällä päästäni, kunnes tokenen ja käännähdän järjestelemään myyntitiskiä. Ajatukseni kuitenkin pyörivät villisti pääni sisällä. Siis hetkinen, mitä tuo oikein oli? Sovimmeko me juuri treffit Alvarin kanssa? En tiedä, mikä on treffien virallinen määritelmä, mutta jokin tapaaminen meillä ainakin on.

Samassa Isla tulee keittiöstä ja vilkaisee minua.

"Kaikki hyvin? Mitä mietit?"

"Kaikenlaista", vastaan ympäripyöreästi. Islan katse pysyy kysyvänä. Vilkaisen ympärilleni ja näen, ettei kukaan ole kuuloetäisyydellä. Teen nopeasti päätökseni. "No tule lähemmäs, niin saat kuulla koko jutun."