Islan käsi jähmettyy paikoilleen kesken myyntitiskin pyyhkimisen, kun hän kääntää katseensa minuun.
"Oikeesti? Mä en oo tiennyt tollasesta mitään" hän sanoo hämmästyneenä.
"Niin, Alvar sano ettei monikaan tiiä. Se on kertonut vaan Otolle ja Jaakolle, ja niillekin kai aika pelkistetyn version. Mut sain erikoisluvan kertoo sulle", selitän. Olen juuri saanut kerrottua Islalle Alvarin kanssa eilen käymämme keskustelun pääkohdat, ja hän reagoi juuri niin kuin olin odottanutkin, asianmukaisella järkytyksellä.
"Tosi kamalaa! Varmasti ihan hirveetä törmätä niihin tyyppeihin tollain yhtäkkiä."
"Niinpä. Mä koen huonoo omaatuntoo siitä, että olin niin tyly Alvarille sen jälkeen."
Isla huiskaisee rätillä ilmaa.
"Älä nyt, sä et voinu tietää."
"En niin. Ja kai meiän välillä on nyt kaikki ihan hyvin", sanon, ja tunnen kuinka poskeni punehtuvat suuni kaartuessa vinoon hymyyn. Vietimme eilen Alvarin kanssa hyvän tovin satamassa puhumassa, ja no, myönnettäköön, pussailemassa myös. Illan muisteleminen saa punan kohoamaan kasvoilleni ja lämpimän tunteen läikähtämään sisälläni. En malta odottaa, että näen Alvarin seuraavan kerran.
"Siinä paha missä mainitaan", Isla hymähtää kellon kilistessä uuden asiakkaan merkiksi. Käännähdän ympäri ja toden totta, Alvar astuu juuri sisään ja jää pitämään ovea auki Jaakolle, joka harppaa kynnyksen yli hieman hengästyneen näköisenä.
"Mä käyn tuolla takana", Isla sanoo äkkiä hätäisesti ja häviää näkyvistä ennen kuin ehdin vastata. Rypistän kulmiani. Pakoileeko hän Ottoa? No, siinä tapauksessa hän pakoilee turhaan, koska Jaakon jälkeen ovi pysyy kiinni.
Alvar hymyilee minulle tullessaan tiskille. Hänen hymynsä saa aivoni oikosulkuun, ja yrittäessäni käyttäytyä normaalisti tönäisen vahingossa tiskillä olevan kynäpurkin nurin. Keräilen kyniä naama punaisena sadatellen itseäni, kun samassa heiluriovi takanani aukeaa ja Eliel ilmestyy viereeni.
"Moro", hän moikkaa Alvaria ja Jaakkoa. "Mihinkäs te ootte koplan kolmannen jäsenen jättänyt?"
Alvar ja Jaakko vilkaisevat toisiinsa, ennen kuin Alvar vastaa päätään nyökäyttäen ovelle:
"Tossa se pihalla odottaa."
Eliel kurtistaa kulmiaan.
"Miksei se tuu moikkaamaan Islaa? Isla on kyllä töissä, se on vaan nyt tuolla keittiön puolella."
Katseemme kohtaavat Alvarin kanssa, ja hän kohauttaa olkapäitään.
"Niillä on jotain kränää", Alvar sanoo hiljaisella äänellä.
Eliel näyttää yllättyneeltä.
"Aijaa, harmi. Toivottavasti ne saa välinsä selvitettyä", hän sanoo ja vilkaisee minua.
"Jos ei ne ite osaa sitä, niin voisin suositella yhtä hyvää apukättä", hän jatkaa iskien minulle silmää. En voi estää hymyä nousemasta kasvoilleni. Olen iloinen Elielin puolesta, hän on ollut viime aikoina niin onnellinen.
"Aijaa?" Alvar sanoo nostaen toista kulmakarvaansa ja katsoen minua uteliaasti. Punastun hänen katseensa alla.
"Äh, Eliel vaan heittää läppää", kuittaan kättäni heilauttaen.
"Mun täytyy jatkaa töitä, nähään taas", Eliel ilmoittaa ja lähtee pyyhkimään pöytiä.
Elielin häivyttyä katsomme Alvarin kanssa tiskin yli toisiamme. Jaakko on jäänyt hieman kauemmas kännykkäänsä uppoutuneena.
YOU ARE READING
Uusien alkujen kesä
Romance"Jos mä meen niin tuutko säkin?" heitän haasteen Alvarille. Hän katsoo minua kulmat koholla kuin epäillen, olenko tosissani. Katson häntä takaisin samalla tavalla. "Todellakin!" hän nauraa. Kun Matilda muuttaa Saarnikoskelle opintojen perässä, moni...
