Uusien alkujen kesä

Luku 14 - Tivoli

AN: No niin, joulutauko on taukoiltu ja olis uuden luvun aika. Toivottavasti tykkäätte taas!

Jossain kaukana pirisee. Yritän kurkottaa ääntä kohti, mutta rinkutus vain jatkuu ja jatkuu, enkä saa sitä hiljenemään. Lopulta se lakkaa hetkeksi, mutta alkaa lähes saman tien uudestaan. Murahdan ärsyyntyneenä ja käännän kylkeä. Aivoni alkavat pikkuhiljaa tajuta, että makaan sängyssäni vielä puoliunessa, ja että raivostuttava pirinä on kännykkäni soittoääni. Huokaisen ja kopeloin sokkona kännykän käteeni yöpöydältä.

Isla, kännykän näytöllä vilkkuu. Pomppaan istumaan sängyllä äkkiä täysin hereillä. Mikä päivä tänään on, en kai ole myöhässä töistä? Nostan puhelimen korvalle sydän tykyttäen.

"Huomenta Matilda!" linjan toisesta päästä kuuluu pirteä ääni. "Vihdoinkin mä sain sut kiinni! Olitko sä vieläkin nukkumassa?"

"Öö... joo, olin", vastaan rentoutuen hieman. Minullahan on tänään vapaapäivä, joten tietenkään Isla ei soittele perääni töistä myöhästymisestä. Vilkaisen seinäkelloa, joka hämmästyksekseni näyttää kahtatoista. En muista, milloin viimeksi olisin nukkunut näin pitkään.

"Sori että herätin!" Isla huikkaa. "Mutta onhan tää jo heräämisaika, eikö?"

"Joo, ei haittaa", naurahdan. "Ties kuinka pitkään olisin nukkunut, jos et olis soittanut!"

"Hyvä! Hei kiinnostaisko sua lähtee tänään Suomen hurjimpaan huvipuistoon eli Saarnikosken tivoliin?" hän kysyy liioiteltua dramatiikkaa äänessään.

"Saarnikosken tivoliin?" toistan uteliaisuuden herätessä sisälläni.

"Niin! Ootko sä ikinä käynyt siellä?"

"En!"

"Sun on pakko tulla! Jokaisen Saarnikoskelaisen kuuluu käydä vähintään kerran kesässä tivolissa!" Isla ilmoittaa. "Eihän sulla oo mitään ohjelmaa tälle illalle?"

"Ei mulla mitään oo, voin mä tulla", lupaan noustessani sängyltä ja vetäessäni sälekaihtimet ylös. Ulkona näyttää olevan kaunis päivä, aurinko paistaa ja ihmiset kulkevat kaduilla kesämekoissaan ja shortseissaan.

"Mahtavaa!" Isla iloitsee. "Ai niin, sua ehkä saattais kiinnostaa ketä tulee mukaan!"

"No?" kysyn, vaikka arvaaminen ei ole kovin vaikeaa.

"Otto ja yks Oton aika kiva kaveri", Isla venyttää viimeisiä sanoja ja näen sieluni silmin hänen kulmakarvojensa vihjailevat liikkeet. Pyöräytän silmiäni, vaikka todellisuudessa ilmoitus tuo mukavan jännityksen varpaiden kärkiin. On kiva nähdä Alvar taas.

"Okei, nähdäänkö portilla viideltä?" Isla kysyy.

"Sovitaan niin!"

Tivolille on kämpältäni sen verran pitkä matka, että menen sinne bussilla. Olen portilla etuajassa, joten odottelen hetken ystävieni saapumista. Isla ja Otto tulevat tietenkin paikalle milläs muullakaan kuin rullalaudoillaan. Alvar tulee Jaakon kanssa viimeisinä.

"Moi, kiva kun säkin pääsit", Alvar sanoo minulle, ja hänen hymynsä on saada minulta jalat alta saman tien. Hymyilen takaisin, kunnes Isla rykäisee.

"No niin, ollaanko kaikki kasassa?" hän kysyy antaen rullalautansa Otolle, joka kiinnittää sen reppuunsa omansa viereen.

"Kai me ollaan, vai tuleeko joku vielä?" Jaakko katsoo kaikkia kysyvästi. Pudistamme päätämme Alvarin kanssa yhtä aikaa. Isla virnistää. "Sit mennään!" hän ilmoittaa, ja ohjaa meidät lipunmyyntipisteelle.

Kun pääsemme tivolin alueelle sisään, meteli ja hälinä kantautuvat korviin voimakkaampina kuin porttien ulkopuolella. Vuoristoradoista kuuluu kiljuntaa ja kolinaa, ohi kulkevat lapset pulputtavat innosta puhuessaan hurjimmista laitteista ja pelikojujen työntekijät huutelevat ohikulkijoille kehottaen heitä kokeilemaan onneaan.