Pala Taivasta✅

Aamut

*JOONAS*

Ympäriltä kuului ihmeellistä kolinaa ja kiroilua vähästä väliä. Pidin silmiäni kiinni ja yritin keskittyä kuuntelemaan mitä parempi puoliskoni puuhasi.

Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen mua harmitti herätä. Aina ennen se oli ollut ihanaa ja kertakaikkisen suloista. Ei kai meiltä muuta voinut odottaakaan.

Nyt mua kuitenkin häiritsi, sillä mä olisin halunnut nähdä uneni loppuun. Siinä Joel teki ruokaa pelkkä pyyhe lanteillaan. Suihkunraikkaana, vettä valuvien hiustensa kanssa.. ei mun olis tarvinnut kuin hipaista valkoista pehmeää pyyhettä, ja se olis tippunut jo miehen jalkoihin. Harmi kun oma ajatusmaailma ei toiminut unessa samalla tavalla...

Mä olin hiipinyt sen luo ja kietonut käteni sen lihaksikkaan vartalon ympärille. Painanut kasvoni sen niskaan ja suudellut kaulan sivua hellästi.

Se oli painanut mut keittiön pöytää vasten ja suudellut mua. Pitänyt mua vyötäröltä kiinni ja pitänyt vain otteessaan.

Oman alitajuntani tuntien, mä tiesin et se olis johtanut johonkin kauniiseen mutta nyt mä en saanut sitä koskaan tietää ja se ärsytti hieman. Joko nyt tajuatte?

Kuulin askeleet viereltäni ja raotin toista luomeani nähdäkseni mitä Joel touhusi. Se kääntyi mua kohti ja katsoi harmistuneena. Se näytti niin surulliselta.

"Et sä vielä olis saanut herätä" se sanoi alakuloisena.

Katsoin sen mutruhuulia enkä tiennyt olisko itkenyt vai nauranut. Yritin välttää kummatkin reaktiot.. Sen reaktio oli sama kun olis kieltänyt pikkulasta ottamasta karkkia kaupan hyllyltä. Miten kukaan saattoi olla noin hemmetin suloinen..

"Voi rakas ku mä oon ollu hereillä jo varmaan puoli tuntia" kerroin.

Harmitus miehen kasvoilla senkun syveni. Kiva, nyt mulle tuli huono omatunto.. milloinkohan mä opin olemaan hiljaa..?

Joel kääntyi lähteäkseen makuuhuoneesta mutta mä tarrasin sitä kädestä kiinni ja jäin katsomaan vaativasti sitä silmiin. Niiden sinisyys sai mun aivotoiminnan seisahtumaan ja järjen ottamaan jalat alleen. Siellä se meni! Käveli juuri ulos huoneesta, näittekö?

"Miks mä en saanu herätä sun kainalosta?" Kysyin vetäen Joelin vierelleni sängylle. Se rojahti mun päälle ja kietoi kätensä mun ympärille. Näin meillä yleensä herättiin..

"Koska mun piti järjestää sulle kiva ylläri mut sä päätitkin herätä" se tokaisi.

Millaista ylläriä se oikein suunnitteli, jos mä en olis saanut olla hereillä. Hetkinen... no totta kai. Kyllähän mun nyt olis pitänyt jo sen verran tietää.

"Sä voit herättää mut nyt. Oon ihan unessa" kerroin väsyneenä. Aivan kuten olinkin. Mä olin aivan naatti edes syytä tietämättä. Yleensä se meni toisinpäin. Joel oli se joka olisi voinut maata sängyssä vuorokauden ympäri ja mä taas se yli-innokas hyperaktiivinen vieterijänis. Ei varmaan kukaan olis arvannut...

"Enkä voi" se sanoi ja nosti katseensa mun silmiin. Mä en voinut käsittää miten kukaan saattoi näyttää heti aamusta noin hyvältä. Mä näytin katuojassa rämpineeltä kaivossa uitetulta rotalta ja mun mieheni näytti enkeliltä. Ei ihan mennyt taas nallekarkit tasan..

"Miks et?" Kysyin silittäen sen kutittavia hiussuortuvia. Sen pää lepäsi mun rinnalla ja hiukset kutitti mun kasvoja. Se tuntui niin kotoisalta. Tutulta ja turvalliselta. Ihan kuten aina ennenkin.

"Ei se oo sama asia" mies huomautti ja nosti katseensa muhun. Mä en tiedä olinko mä sitä koskaan kenellekään sanonut, mutta mä rakastin Joelia.

Siitä oli nyt reilut kolme kuukautta kun me oltiin ruvettu seurustelemaan. Eikä päivääkään etteikö oltais oltu yhdessä. Oltais kai me muutenkin oltu mut tässä tapauksessa vielä erityisesti.

"Mä oon pahoillani" vastasin hymyillen ja sujautin hellän suukon miehen punertaville huulille. Ne oli nykyään mulle asia, mitä ilman mä vaan en voinut elää. Eikä ihme! Ne pystyi maagisiin tekoihin. Uskokaa tai epäilkää. Mut älkää liikaa kuvitelko! Ne huulet oli vain mua varten.

"Se ei lohduta" mies sanoi surullisena.

Miten siitä oli tullut vain muutamassa kuukaudessa noin ihana. Aiemmin se oli ollut vain se ärsyttävä ja äänekäs duracelpupu, joka raastoi energiallaan kaikkien hermot äärirajoille. Nyt se oli enää vain äänekäs... jos ymmärrätte mitä tarkoitan..

"Voinks mä mitenkään helpottaa sitä tuskaa?" kysyin samalla hellästi siirtäen sen päätä. Se näytti niin viattomalta sinisine silmineen. Se oli pelkkää hämäystä. Älkää siihen uskoko.

Siirsin käteni miehen vyötärölle ja vedin sitä lähemmäs itseäni. Sen iho tuntui aina yhtä lämpimältä.

"Tuu syömään" se sanoi hymyillen ja pörrötti mun hiuksiani.

Se yritti karata mun otteesta mut mä en päästänyt sitä menemään vaan revin sen takaisin päälleni. Kurottauduin suutelemaan sen huulia ja vedin sen kiinni itseeni. Mä tunsin sen hymyilevän huuliani vasten.

"Entä jos mä syön sut?" tokaisin ja purin sitä leikkisästi alahuulesta.

Se nauroi ja vetäytyi inan musta kauemmas. Se istui mun lantion päällä ja piti käsiään mun rinnalla kuin pitääkseen mut paikallani.

"Miten sä oot heti aamusta noin kiimanen?" se kysyi huvittuneena.

Sitä sopi miettiä... oliko minun vikani et mies mun päällä oli ihan laittoman hyvännäköinen? Ilman paitaa, hiukset takussa ihan kun olis villimmänkin yön viettänyt. Oikeesti me vain nukuttiin.

"Kato peiliin ja kysy sit uudestaan" huomautin.

Se naurahti ja kumartui suutelemaan mua. Vaikka mä olin täysin rakastunut sen rajuun ja intohimoiseen puoleen, rakastin mä ihan yhtä paljon tuota suloista, herkkää ja hellää Joelia.

***

Tässä ensimmäinen kun kuitenki jo odotatte ;) Ja siis joka päivä tulee uutta :)