Pala Taivasta✅

Joulun taikaa

*JOEL*

Mä olin lähtenyt ihailemaan ulos maisemia Joonaksen jäädessä nukkumaan. Se näytti niin suloiselta nukkuessaan etten mä sitä raaskinut herättää. Eipä mulla siihen sen suurempia halujakaan toisaalta olis ollut.

Seisoin terassilla tuijotellen kaunista taivasta. Revontulet leiskui ja pakkanen tuntui hiusrajassa asti. Jouluyö oli maaginen. Jotain taianomaista siinä vain oli. Ja se taika ulottui myös makuuhuoneeseen.

Me oltiin jääty sohvalle katsomaan elokuvia ja herätty siihen tosiasiaan et joululahjatkin olis ollut ihan kätevää avata. Jännä et nekin kuului jouluaattoon... niin ne pikkujutut vain tahtoi unohtua kun tärkeysjärjestys oli mennyt täysin päälaelleen. Sen toisesta paketista oli paljastunut kultainen rannekoru. Se tiesi mun pitävän moisista ja olihan se lahjana hiton hyvä.

Me oltiin jääty kuusen vierelle pussailemaan ja halailemaan. Tyypillistä meille. Olihan se nyt jouluna vielä monin verroin kivempaa...

Lopulta me oltiin menty sänkyyn ja rakasteltu useampi tunti. Joulun taikaa...

Säpsähdin tuntiessani käsien kietoutuvan ympärilleni ja kasvojen painautuessa mun niskaan. Joku oli herännyt..

"Mitä sä täällä yksin" se kysyi hiljaa.

Käännyin hitaasti ympäri ja vedin sen tiukkaan halaukseen. Sen huulet oli kaartuneet hellään hymyyn ja uniset silmät katseli mua odottavasti. Se oli todella suloinen.

"Mä luulin sun nukkuvan" tokaisin silitellen sen selkää.

Se oli ollut aivan unessa mun lähtiessä sängystä ja nyt se oli jo tuossa. Joko se nukkui koiran unta tai sit se vaan osasi feikata hiton hyvin. Mahdollisia kumpikin kun tuosta miehestä oli kysymys.

"Mä heräsin kun sä nousit sängystä" se mumisi hiljaa.

Ei mun ollut kyllä tarkoitus sitä herättää. Siinä tapauksessa mä olisin pyytänyt sitä mukaani. Olisi se saanut nukkua ihan kaikessa rauhassa. Olin mä sen verran koville sen laittanut. Ei siis missään rajussa mielessä jos joku sitä kuvitteli...

"Mä halusin vaan tulla ihailemaan revontulia ja kaunista jouluyötä" sanoin.

Se tuijotti mua väsyneillä silmillään. Raukka tärisi vilusta. Vedin sen takaisin lähelleni ja nappasin tiukkaan halaukseen. Mun lähellä sun ei tarvinnut milloinkaan kärsiä kylmyydestä. En mä mikään Tommi Lalli ollut mutta Joel Hokan sä olit itsellesi halunnutkin, joten turha valittaa... ei vaihto-oikeutta.

"Tuu takasin sänkyyn..." se marisi nostaen kasvonsa mun rinnalta.

Hymyilin ja pörrötin sen unen sotkemia hiuksia. Siitähän se piti, myönsi se sitä tai ei. Mua oli alkuun hieman harmittanut se ettei mun vanhemmat päässeet tulemaan jouluksi tänne kotisuomeen mut kyllä mulle tämäkin kelpasi enemmän kuin hyvin. Ainakin mä sain viettää joulun sen yhden ja ainoan ihmisen kanssa jolla todella oli merkitystä. En mä sanonut etteikö perheellä ollut mutta.. no kyllä te tiedätte! Joonas oli aivan oma lukunsa.

"Mee sä vaan edeltä ettet jäädy. Mä tuun ihan kohta" vastasin ja painoin hellän suukon sen nenän päähän.

Mulla ei ollut hajuakaan siitä paljonko kello oli mutta pimeää täällä oli, joten yössä me vielä oltiin. Ja tällä kertaa ihan kirjaimellisestikin eikä pelkästään vertauskuvista puhuttaessa.

"Tuut sit kanssa" Joonas murahti ja kääntyi lähteäkseen takaisin sisätilojen lämpöön. Se ei sitten pitänyt kylmästä alkuunkaan. Lujat pakkaset oli sille täyttä myrkkyä. Mä luulen et jos siltä oltais kysytty, kesä olisi ollut ikuinen. Vuodenajoista paras... Vaikka se joulua rakastikin, siihen se sitten jäikin. Tarpeeksi painava syy sinnitellä läpi koko synkän ja kylmän pohjolan kaamoksen. Olisikin ollut...

Vilkaisin taivaalle ja näin siellä ohikiitävän tähdenlennon. Nyt sai toivoa! Eikö aina tähdenlennon nähdessään pitänyt toivoa jotain ja sitten vain odottaa että se toteutui. Eikä vahingossakaan sanoa sitä ääneen!

Niin mä tein. Suljin silmäni pieneksi hetkeksi ja toivoin. Ja ennen kaikkea varoin päästämästä sitä ulos suustani. Sen toiveen mä halusin toteutuvan joten oli syytä olla vaiti. Niinhän ne toiveet toteutui vai mitä?

Astuin takaisin sisään ja vedin oven kiinni perässäni. Hitto miten kylmä siellä olikaan! Jos aamulla ei oltais yli -20 asteen, mä olin ihmeissäni. Tai sit Joonas oli vain ehtinyt tartuttaa muhun tuon jatkuvan viluisuutensa. Vaihtoehtoja, vaihtoehtoja...

Nyt oli kuitenkin hyvä hetki loikkia takaisin lämpimään sänkyyn. Päästää toinen jo takaisin uneen ja käpertyä siihen kiinni. Siinä kohtaa sillä ei ollut mitään merkitystä vaikka ulkona olis riehunut -35 asteen pakkaset.

***

Söpöily jatkukoon :) <3 Joel ja Aleksikin saa muuten jatkoa tänään ::)