Humalassa?!

524 38 109
                                    




Me oltiin saavuttu Nikon luo todella vain hieman myöhässä mikä oli yllättänyt mut itsenikin. Mä olin nimittäin varautunut siihen et me oltais paikalla vasta siinä kohtaa kun kaikki muut olivat jo lähteneet. Ei me oltu jääty aikataulusta kuin hieman yli puoli tuntia. Se taisi olla jo ennätys...

Niko ilmestyi avaamaan meille oven ja katsoi meitä vain hymy huulillaan, päätään pudistellen. Sillä oli itselleen ominaisesti päässä musta hattu, joka täydensi sen tyylikkään kokonaisuuden. Kuviollinen paita ja mustat farkut. Sehän melkein pisti parastaan!

Mies tiesi varsin hyvin syyn meidän myöhästymiselle mutta ei vaivautunut vittuilemaan aiheesta sen enempää. Oli se itsekin useampaan otteeseen myöhästynyt milloin mistäkin, hieman liian pitkäksi venyneiden lemmenleikkien takia. Meistä kumpikaan ei sentään ollut koskaan missannut sen takia haastattelua... vink vink Niko...

Me astuttiin sisään Moilasen matalaan majaan, jossa meitä odotti jo lukuisa kysyvä silmäpari. Siellä ne istui olohuoneen lattialla ringissä kuin jotain manausta suorittaen. Ehkä ne harrasti spiritismiä? Niiltä puuttui kynttilät ja se pyöritysjuttu...

Ehkä ne kutsuivat paikalle henkiä tai jotain muuta vähintään yhtä typerää.. mä tiesin melko varmasti kuka siinä kohtaa lähtisi livohkaan ja aika vauhdilla sittenkin. Se joku en ollut minä.

"Maltoitte tekin tulla!" Olli huudahti iloisena.

Mukava aiheuttaa kerrankin iloinen yllätys ilmestyessään paikalle. Liian usein mä olin tottunut kuulemaan lausetta; voi vittu se olitkin vain sinä. Tai en nyt ehkä kuulemaan mut yleensä ilmeestä sen näki paremmin mitä joku ajatteli.

"Camaan, ollaan me joskus enemmänkin myöhässä oltu" Joel naurahti ja läpsäisi lattialla istuvaa Ollia olkapäälle. Mä olin täysin oikeassa sen asuvalinnasta. Sen olisi voinut lähettää niiltä sijoiltaan suoraan punaiselle matolle. Se näytti hyvältä.

Joel ojensi mulle muutaman kaljatölkin ja jätti itselleen pari coronaa pöydälle. Se marssi keittiöön viemään loput juomat kylmään, sillä mikään ei maistunut pahemmalta kuin lämmin kalja. Hyi helvetti.. pelkkä ajatuskin sai oksennusrefleksin aikaiseksi...

"Mitä me pelataan?" kysyin ja istahdin Tommin ja Aleksin väliin.

Kaikesta päätellen täällä oli pullonpyöritys meneillään. Mitäpä sitä muutakaan...

Olis kai ollut jo suoranainen ihme jos tekeillä olisi ollut jotain muuta. Perinteet oli sitä paitsi ihan mukavia joten niillä mennään.

"Pyöritetään pulloa ja koitetaan saada Aleksia humalaan" Niko totesi.

Siinä sitä olikin yrittämistä kerraksi. Sen siveyden sipulin jos sai siihen kuntoon et se oli edes puolet siitä mitä me muut yleensä, oli jaettava jo jonkin näköinen kunniamaininta. Mä en nimittäin koskaan ollut nähnyt sitä ihan kunnon humalassa. Saattaa ehkä silläkin olla jotain tekemistä asian suhteen et me muut aina ehdittiin siihen kuntoon jo ennen illan alkua, et jonkun oli vahdittava meitä kun Olli nukahti jo ennen puoltayötä ja Tommi oli aina autokuskina jos jonnekin lähdettiin.

Nyt ei lähdetty joten sekin sai juoda ja meistä kukaan ei ollut vielä tietoinenkaan siitä mitä humala oli joten Aleksilla oli täydet edellytykset vetää pää täyteen. Ei tarvinnut vahtia ketään eikä pitää seuraa vesilinjalla olevalle Tommille. Go Alex baby, go...

"Kuka juotetaan humalaan?" Joel kysyi kiinnostuneena saapuessaan paikalle.

Se oli kaiketi kuullut vain sanan humala. Se olikin maaginen sana.

Mies istui Ollin ja Nikon väliin, mua suurinpiirtein vastapäätä. Hyvä niin, sillä mä sain ainakin tuijotettua sitä hyvin huomaamattomasti silmiin. Ihan kun mun olis pitänyt tehdä se jotenkin salaa... kai mä omaa poikaystävääni sain tuijottaa niin paljon kun halusin. Ei siihen kukaan ollut mitään sanomaan.

"Aleksi" Tommi vastasi.

Se sai Joelin silmät suurenemaan kiinnostuksesta. Se ei voinut tietää mitään hyvää. Ei ainakaan Aleksin kannalta. Jos Joelille annettiin pullo kouraan ja lupa juottaa joku humalaan, se tekisi sen varmasti. Hyvin täsmällisesti ja täydellä rakkaudella. Siitä ei ollut epäilystäkään. Aleksi parka...

"Siinä tapauksessa me pelataan 10 kierrosta pullonpyöritystä" se sanoi ja tarttui keskellä lattiaa olevaan lasiseen pulloon. Se katsoi ensin mua, sitten Nikoa ja lopulta Aleksia.

"Jos se osuu kohdalle, Aleksi juo. Jos se osuu johonkin muuhun niin Aleksi juo" se vaikutti harvinaisen pätevältä suunnitelmalta. Jotain mitä todella vain Joelilta saattoi olettaa. Miksi se ei vaan käskenyt vetää viinaa suoraan pullosta sen enempää arpomatta?

"Sä oisit kyllä saanut vaan jäädä himaan panemaan Porkoa" Aleksi murahti.

Sen lisäksi meitä oli täällä kaksi muuta jotka olivat täysin samaa mieltä siitä. Kyllä mä silti ihan mielelläni myös tämän maailman seitsemännen ihmeen halusin nähdä. Ehdittiin me myöhemminkin jatkamaan siitä mihin himassa jäätiin. Tämä taas oli niin kaukana arkipäiväisestä et siitä olis voinut jo melkein maksaa. Miten mä sain tuon kuulostamaan todella väärältä...

"Mä oon siitä asiasta täysin samaa mieltä mut se ei poista sitä faktaa et sä juot nyt" Joel sanoi virnistäen ja pyöräytti meidän keskellä olevaa pulloa. Se osui Tommiin. Mitäpä väliä sillä oli kun Aleksi kuitenkin pistettiin juomaan.

"Anna palaa poika" Niko sanoi virnuillen ja iski sohvapöydällä lojuneen viinapullon Aleksin käteen. Mustahiuksinen mies katsoi sitä hetken hämillään mutta tajusi sitten että senkin ilta helpottui huomattavasti kun antoi vain alkoholin vaikuttaa. Ei meitä selvinpäin kukaan kestänyt.

Mä olin melko varma siitä et ilta tulisi päättymään Ollin kannalta sohvalle, johon se tulisi sammumaan noin vartin kuluessa. Tommi taas jäisi olohuoneen lattialle nukkumaan. Kunhan Niko muistaisi tällä kertaa hakea sille patjan...

Aleksi oksentaisi tätä menoa vessassa loppuyön ja Niko sai pitää sille seuraa ja katsoa ettei se ihan kuolemaa tekisi kuitenkaan.

Minä ja Joel taas mentäis kotiin ja.. no todennäköisesti jatkettais juuri siitä mihin jäätiinkin ennen tänne lähtöä. Humala toisi varmasti omat mausteensa mukaan siihenki leikkiin. Kiehtovaa...

***

Tässä tämä toinen osa tähän ihanaan itsenäisyyspäivään :) Btw.. oon hirveen tunteellinen kun yksi rakas stoori tulee päätökseen huomenna, sad feelings 🥺❤️

Pala Taivasta✅Où les histoires vivent. Découvrez maintenant