Pala Taivasta✅

Suunnitelman muutos

Huhuilin Joelia eteisessä mut jätkästä ei ollut jälkeäkään. Mihin se oli karannut? Tässä tapauksessa lienee vain hyvä jos se ei ollut kotona sillä mä sain latoa kaikki sille ostamani lahjat olohuoneen pöydälle ja paketoida ne suurella rakkaudella by Joonas Porko. Siis kaikki ne kaksi lahjaa... mut ainakin mä yritin hei! Eikö se ollut tärkeintä?

Jätin ostokseni nurkkaan ja lähdin metsästämään keittiöstä saksia. Tästä ei saisi aikaan mitään muuta kuin maailmanluokan katastrofin. Minkä sille mahdoit kun taidot ja mielikuvitus olivat samaa luokkaa!

Nappasin telineessä roikkuvat mustat sakset käteeni ja lähdin tuhoamaan kaunista joulupaperia. Miksen mä vain voinut antaa hommansa osaavien tehdä tätä? Rakkaudella ostettu ja rakkaudella paketoitu... siltä varmasti näyttäiskin..

"Mul oli ikävä" kuului tuttu ääni mun takaa.

Onneksi mä en ollut ehtinyt vielä kaivaa sille ostamiani lahjoja ulos pussista, sillä viimeistään siinä kohtaa koko joulu olisi ollut pilalla. Mä en missään nimessä halunnut sen saavan tietää näistä ennen kun vasta sen avatessa pakettinsa.

Mä pystyin näkemään sieluni silmin sen lapsenomaisen innostuksen kun se alkoi repiä näitä aukia. Joka sitten vaihtuikin helvetilliseen itkupotkuraivariin kun sisältö ei vastannut omia odotuksia.

"Mä luulin ettet oo kotona" sanoin kääntyessäni Joelin suuntaan.

Se näytti väsyneeltä. Olikohan se ollut nukkumassa? Ja mä olin herättänyt sen saapuessani paikalle. Anteeksi rakas...

"Tässähän minä" se tokaisi hymyillen.

Siltä näytti. Ja hyvä niin. Eipähän tarvinnut ainakaan alkaa soittelemaan perään ja huolestumaan et mihin oli mennyt. Sitä mun sydän parka ei olisi kestänyt. Jostain syystä se aiheutti aina inhottavia ajatuksia kun toinen oli muualla. Ehkä mä olin vain katsonut liikaa kaikkia rikossarjoja...

"Mulla on uutisia" se sanoi tarttuen mua käsistä.

Sen ilmeestä ei saanut irti mitään joten ne uutiset saattoivat olla mitä tahansa. Enkä mä ollut ihan varma oliko se kovin hyvä juttu. Sittenpähän se kuultiin.

"No mitä?" uskaltauduin kysymään.

Yleensä tuo ei tiennyt mitään hyvää. Mun ajatusmaailmassa se oli vähän samaan verrattavissa kun kliseinen meidän pitää puhua. Toivottavasti mitään kamalaa ei ollut luvassa...

"Haluutko ensin hyvät vai huonot uutiset?" se kysyi.

Miten sen ilme saattoikaan olla noin neutraali? Olemus kieli rauhallisuudesta. Se sai mut vain olettamaan ettei sillä ollut huonoja uutisia. Sen olisi luullut siinä tapauksessa olevan stressaantuneempi tai ainakin huomattavasti paljon levottomampi.

"Kerro huonot ensin" vastasin.

Parempi ne oli ensin kuulla. Ehkä ne hyvät sitten kompensoisivat huonoja edes jotenkin. Eipähän jäisi ainakaan yhtä paha fiilis. Sellaista ei kaivattu näin joulun alla.

"Mun vanhemmat on jumissa Espanjassa" se kertoi.

Ihan tuota mä en osannut olettaa... huonoksi uutiseksi se kyllä luokiteltiinkin mutta mä olin varautunut johonkin kolmannen maailmansodan kaltaiseen katastrofiin. Tyypillistä minulle...

"Eiks ne pääse tänne ollenkaan?" kysyin hämilläni.

Mua harmitti vaikka olinkin toivonut että saatais olla kahdestaan. Lähinnä siis Joelin puolesta, sillä tiesin miten kovasti se oli odottanut näkevänsä pitkästä aikaa porukoitaan. Kyllä mäkin niitä ihan mieluusti olisin pitkästä aikaa nähnyt. Varsinkin nyt kun me oltiin yhdessä...

"Ei ainakaan aatoksi" Joel totesi hartioitaan kohauttaen.

Vedin sen tiukkaan halaukseen ja yritin omalta osaltani lievittää sen harmitusta edes hieman. En mä nyt ihan tätä toivonut. Nyt mä tunsin itseni huonoksi ihmiseksi...

"Entäs ne hyvät sitten?" kysyin.

Mitä nopeammin fokuksen sai käännettyä hyviin uutisiin, sitä parempi. Ehkä se hieman lievittäisi tuskaa.

"Et sä sitä vielä rivien välistä osannu lukea?" Joel kysyi irtautuen musta.

Mä olin käyttänyt kaiken jäljellä olevan järkeni sen joululahjojen keksimiseen, joten oletitko ihan tosissasi et mun aivot toimi enää millään tasolla? Ei sen olis kuvitellut olevan enää mikään uutinen.

"Me ollaan jouluaatto kahdestaan" se sanoi hymyillen ja tuli mua muutaman askeleen lähemmäs. Hitto! Hyvät uutiset todella kompensoi niitä huonoja. Me saatiin olla jouluaatto kahdestaan...

"Ihan kahdestaan" se kuiskasi mun korvaan ja veti mut uuteen halaukseen.

Se sai tuon kuulostamaan niin hyvältä et kylmät väreet juoksi pitkin mun käsiä. Tästä tulisi todella mielenkiintoinen joulu...

***

Illalla tulee vielä toinen osa ja myös huomisen luvut on kaksiosaisia, jahka ehdin kirjottaa ku totta kai sitä ny ihmisen tarvii aatonaattona olla iltavuoros ::: ))