Siivotaan!

342 33 33
                                    


"Ylös ja ulos!" Huudahdin repiessäni Joelilta peittoja päältä. Se oli vielä unessa mutta kummasti heräsi heti kun mä aloin huudella korvan juuressa. Sori rakas!

Nyt oli aika siivota ja viedä vuodevaatteet tuulettumaan. Niin paljon ne samat oli jo ehtineet nähdä et oli aikakin... pitihän jouluksi nyt puhtaat saada vaikka eihän me niissä nukuttukaan kuin vasta sen jälkeen...

"Mitä helvettiä?" Joel kirosi väsyneenä yrittäessään repiä peittoa takaisin päälleen. Eipä auttanut enää! Ne joutais nyt pyykkiin ja parvekkeelle tuulettumaan.

Jostain syystä mä olin saanut hirveän energiabuustin tähän aamuun vaikka yleensä osat menikin toisinpäin. Mä olin se joka ei olisi kirveelläkään tahtonut nousta sängystä ja Joel se joka oli siihen mennessä jo puunannut koko kämpän katosta lattiaan ja toisinpäin.

"Meidän pitää myös siivota. Enää muutama päivä aikaa" huomautin.

Joel nousi istumaan ja katsoi mua ilmeellä joka ei yleensä tiennyt mitään muuta kuin helvetillistä sotaa tai itkupotkuraivaria. Jos sais esittää toiveen niin mieluummin se jälkimmäinen.. mä en olis nimittäin jaksanut nyt kaivaa mitään taisteluvermeitä esiin. Ellei imuria tai moppia laskettu mukaan..?

"Chillaa duracel" se huokaisi ja rojahti takaisin makuulle. Mikä sä olit puhumaan? Itse oli mennyt kuin tuulispää viimeiset pari viikkoa ja tehnyt ties mitä odottamatonta. Enää muutama päivä jäljellä, ei vielä saanut hyytyä!

"Nousetko ylös jos teen aamupalaa?" Yritin houkutella mörrimöykkyä pois sängystä. Konttasin sen päälle nelinkontin ja katsoin kysyvästi sen väsyneisiin silmiin. Se pudisteli vain päätään. Oli se sitten ihana hankalanakin!

"Mä teen lämpimiä voileipiä. Sun lemppareita" sanoin suostuttelevasti. Istuin sen lantion päälle ja katsoin niin anovasti kun vain suinkin osasin. Oli aika kokeilla kovia keinoja. Edes Joel Hokka ei voinut vastustaa söpöyttä! Tai lämppäreitä...

"Kahvia" se sanoi vaativasti.

Mä nyökkäilin hymyillen ja siirsin sen poskille karanneet hiussuortuvat takaisin korvan taakse. Se oli sitten vietävän suloinen aamu-unisena..

Silmät vielä puoliksi kiinni ja yön väsymys kauniilla kasvoillaan. Hiukset söpösti sotkussa ja tietynlainen viattomuus sen olemuksessa...

"Ja geishoja" se jatkoi vaatimuslistaansa.

Se rakasti niitä pinkkiin paperiin käärittyjä konvehteja. Mä taas en voinut käsittää mikä niissä kiehtoi. Musta ne oli pahinta antia joulusuklaista, mitä olla saattoi. Mulle taas After eight ajoi saman asian ja Joel ei voinut sietää niitä. Eipähän ainakaan tarvinnut suklaista taistella...

"Sä saat ihan mitä vaan haluat kunhan nouset sieltä" vastasin hymyillen.

Ihan kun mä en muutenkin olis ollut valmis hakemaan vaikka kuuta ja tähtiä taivaalta sen vuoksi.

Mulle ei ollut mikään ongelma vaikka kerätä maasta puun oksat yksi kerrallaan ja rakentaa niistä itselleni tarpeeksi pitkät tikkaat et pääsisin käsiksi kyseisiin taivaankappaleisiin. Jos se vain Joelin onnelliseksi teki.

"Sä tiedät et mul on jo kaikki mitä mä ikinäkään haluan" se tokaisi ja sai sanoillaan perhoset pyörimään mun vatsassa karuselliäkin pahemmin. Kyllähän mä sen tiesin. Niin oli mullakin. Kaikki avaimet onneen omissa käsissä. Niitä avaimia mä olin valmis suojelemaan ja vahtimaan vaikka henkeni kaupalla.

***

Tästä nyt hieman lyhyt osa mutta hei en ole unohtanut teitä!!<3 Olin vaa tällee HIEMAN myöhässä jouluostoksilla!! Asiasta kymmenenteen, mikä tein lemppari joulusuklaa on<3_<3 Ite rakastan after eightiä yli elämän<3

Pala Taivasta✅Where stories live. Discover now