Pala Taivasta✅

Joulusuunnitelmia

"Mitä joulusuunnitelmia?" Aleksi kysyi nojatuolistaan. Me oltiin saatu huikea visio uuteen biisiin ja.. tai siis Joel ja Niko oli saaneet. Ne istui pimeässä keittiössä ovi kiinni ja kirjoitteli kuumeisesti sanoituksia paperille. Me kelvottomat ja aikaansaamattomat pikku runkkarit, Joelin sanoja lainatakseni, oltiin jääty niin kutsutun olohuoneen puolelle odottamaan koska briljantit vokalistit olivat saaneet aikaansaannoksensa siihen pisteeseen et me muutkin kuultais missä mennään.

"Meidän olis vissiin tarkotus mennä Joelin porukoiden luo Ouluun" kerroin.

Niin mä olin meidän kuukausi sitten käydystä keskustelusta ymmärtänyt. Niiden oli tarkoitus lentää Espanjasta tänne Suomeen vain muutamaa päivää ennen joulua. Meidän oli tarkoitus mennä sinne ja näyttäytyä niille ensi kertaa parina.

"Ne vissiin tietää teidän suhteesta jo?" Aleksi totesi kysyvästi. Niinhän ne tiesi.. mä muistin turhankin elävästi kuinka sen äiti oli ruvennut itkemään onnesta kesken meidän videopuhelun, kun Joel oli kertonut missä mennään.

Tyydyin vain nyökkäilemään sille vastauksen. Mä olin tyytyväinen siihen et me oltiin kerrottu hyvissä ajoin jo meidän suhteesta ettei kenenkään tarvinnut tukehtua joulukinkkuun kun totuus tuli ilmi.

"Mites sulla?" Heitin saman kysymyksen toiseen suuntaan. Viime aikoina mä olin ollut havaitsevinani että sillä oli joku nainen kierroksessa mut saattoi mun tulkintani toki pettääkin. Jos sillä joku oli, tuskin se vielä joulusuunnitelmiin vaikutti.

"Kokoonnutaan porukoiden luo" se tokaisi.

Mitä mä olin huomannut, ei Aleksi ollut mikään suuri jouluintoilija toisin kuin allekirjoittanut itse. Ja jos se mahdollista oli, musta tuntui et Joel oli vielä pahempi.

Mä odotin joulua enemmän kuin innolla. Ja vähiten siksi että se oli joulu.. musta oli ihanaa tehdä yhdessä kaikkea aina koristeluista lahjapakatteihin. Vaikka mä todennäköisemmin käärisin itseni siihen paperiin kun saisin ensimmäistäkään pakettia valmiiksi... Tämä oli meidän ensimmäinen joulu yhdessä, joten odotukset oli mitä oli.

"Mites Olli ja Tommi?" Kysyin siirtäen katseeni niihin. Välillä niiden läsnäolo pääsi miltei unohtumaan kun ne oli hiljaa omissa oloissaan. Me muut pidettiin jatkuvaa meteliä itsestämme, joten ketään meistä muista oli lähes mahdoton jättää huomiotta.

"Mun sisko tulee kahden vuoden jälkeen Pariisista tänne" Olli kertoi innoissaan. Mä olin jo ehtinyt unohtaa että sen pikkusisko Olivia, asui Pariisissa. Se oli muuttanut sinne opiskelemaan ja ilmeisesti nauttinut olostaan. Mikäs siinä.. eikös se ollut se kuuluisa rakkauden kaupunki..?

"Kerro terveisiä jos ei joulunpyhinä nähdä" sanoin sille. Se olisi ollut jo omituista, jos joulunpyhät ja välipäivät menis niin ettei me nähtäis ollenkaan. Ihme sinänsä ettei oltu buukattu jouluruokia treenikselle ja vietetty kaikki pyhät siellä...

"Meen kans perheen luo" Tommi puuttui keskusteluun. Juuri tästä syystä joulu teki ihmiselle hyvää. Kaikkina muina aikoina tuntui aina olevan niin kiire ettei ehtinyt edes vanhempiensa luona käymään mut jouluna sitä suunniteltiin jo viikkotolkulla etukäteen.

"Eiks se niin vähän kuulukin" Aleksi tokaisi.

Oikeassahan se oli. Mikä sen siistimpää kun nähdä porukoita pitkän tauon jälkeen. Ja mitä mun vanhempiin tulee, oli meidän tarkoitus viettää tapaninpäivä siellä. Missä välissä me saatais olla kahdestaan?!

Keittiöstä ilmestyi yhtäkkiä pitkähiuksinen kaksikko hymy huulillaan. Niko marssi papereineen suoraan Alen luo ja Joel tuli kaulailemaan mua. Hyvä, sillä mulla ehti tulla jo hieman ikävä.

Kyllä mä tiesin et me oltiin ällösöpöjä ripustautujia, mut mitä mä voin sanoa.. olihan se mies ihana. Ei siitä päässyt yli eikä ympäri.

"Oliko hyvä luova hetki?" Kysyin mieheltä ja vedin sen syliini. Se nyökkäili tyytyväisenä ja painoi huomaamattomasti pusun mun otsalle.

Mä rakastin meidän suhteessa kaikkia näitä pieniä huomionosoituksia ja mitättömältä tuntuvia juttuja. Halaukset takaapäin, nopeat suukot ja ohimenevät kosketukset. Niistä oli meidän päivät tehty..

"Voidaanko jo mennä kotiin? Mua väsyttää" totesin ja painoin leukani Joelin olkapäälle. Se naurahti ja silitti kevyesti mun selkää.

"Oikeesti sitä vaan panettaa" Niko tokaisi Aleksin viereltä. Mä pyöräytin silmiäni. Ei me nyt ihan eläimiä sentään oltu.

"Mitä sitte? Ootko katkera?" Kysyin virnistäen. Mä olin omastani ylpeä ja ihan aiheesta. Joel saattoi näyttää viattomalta sinisine silmineen mut lakanoilla se tarjoili melkoista shokkihoitoa.

"En. Mulla on tyttöystävä" se naurahti.

Sittenhän sen olis pitänyt ymmärtää paremmin kuin hyvin. Joskus vain tuli sietämätön tarve saada toinen heti siinä ja nyt.

"Sit sä tajuat" huomautin.

Se kohotti kulmiaan ja virnisti. Kyllä se tajusi.

***

Ihan pakko oli julkasta tämä nyt, koska menen iltavuoroon ja kello on miljoona kun olen kotona joten tässä iltasadun sijaan päiväsatu :)