Pala Taivasta✅

Fifty shades of Hokka

Mä istuin sohvalla katsomassa telkkaria kun Joel touhusi keittiössä omiaan. Mä yritin salaa vilkuilla mitä oli tekeillä mut en mä nähnyt paikaltani mitään enkä jaksanut nähdä niin paljoa vaivaa et olisin nostanut perseeni ylös sohvalta. Hyvä että mä jaksoin edes odottaa sen tulevan mun luo.

Sen kosketus oli ainut asia mitä mä tällä hetkellä kaipasin. Palavasti, polttavasti... en mä siis sanonut olevani mitenkään kiimainen mutta.. olihan Niko ollut sanojensa kanssa ihan oikeassa.

Ajatukset juoksi päin seiniä kun mä tunsin tuttujen käsien valuvan olkapäiltäni kohti rintaa. Hitaasti mutta varmasti. Se osasi olla oikea kidutuksen maailmanmestari kun sille päälle sattui.. ja juuri silloin kun mä sitä vähiten olisin kaivannut..

"Sä näytät hyvältä" kuului matala ääni mun korvan vieressä. Se sai kylmät väreet juoksemaan läpi koko kehon. Tunsin sen hengityksen ihollani ja se sai uuden kylmien väreiden armeijan liikkeelle.

Sen hampaat nipisti ihan hellästi mua korvasta, samalla kun kädet liikkui takaisin olkapäille. Yritä siinä sitten rentoutua...

Ujutin käteni miehen kyljelle ja vedin sen syliini. Se hymähti huvittuneena ja kävi hajareisin istumaan mun syliin. Hetken se katsoi mua pää kallellaan ja suuteli sitten varovasti. Hyvä että sen huulet edes koski mun omia.

Oli se miten olematon kosketus tahansa, se sai mun mielen solmuun. Niin pahaan solmuun et rubikin kuution ratkominen varpailla oli lasten leikkiä sen rinnalla.

"Me ollaan oltu aika rajuja viime aikoina" se totesi vetäydyttyään suudelmasta. Oli mun vuoro katsoa sitä hetki ihmeissäni. Oikeassa se oli, en mä sitä voinut kieltää. Se vain sopi meille.

Ei me siis mitään Fifty shades of Grey-leikkejä leikitty mutta sanottakoon nyt niin että käsiraudat oli kyllä tullut tutuksi ja toisen käsi kaulalla oli aika kotoisa tunne. Puhumattakaan sen rajuista otteista...

Kovimmat kolhut oli ansaittu erään klubikeikan päätteeksi kun vanhasta tottumuksesta me oltiin Nikon kanssa suudeltu kesken biisin.

Himassa siitä oli tullut pienimuotoinen riita joka oli päättynyt siihen et Joel otti mut keittiön tasoa vasten niin kovaa, et mä huusin kivusta niin pitkään ettei ääni enää kulkenut. Mä itkin sen olkapäätä vasten ja olin kauttaaltaan mustelmilla. Ei se mua siis missään kohtaa lyönyt, jos sitä kuvittelitte! Ne mustelmat tuli ihan muulla tavalla. Kyllä mä tiedän että se olis lopettanut jos mä olisin pyytänyt mutta.. jollain sairaalla tavalla mä kai nautin siitä.

"Jos nyt mennäänki hitaasti ja hellästi" se jatkoi ja painoi kevyen suukon vasten mun huulia. Vaikea uskoa noiden sanojen tulevan Joelin suusta mut oli kai mun pakko uskoa se mitä mä kuulin. En mä vielä niin vainoharhainen ollut et olisin omiani kuullut. Ajan kysymys vain sekin..

"Mennään vaan" vastasin ja kiedoin käteni Joelin niskaan. Katsoin muutaman sekunnin sitä silmiin kunnes annoin huulilleni vuoron toimia. Joelin omat vastasi niiden heittämään haasteeseen ja hyvin vastasikin...

Sen kädet piteli mua hellästi vyötäröltä ja keho painautui mun omaa vasten. Sen lämpö tuntui mun sielussa asti. Hitto miten mä sitä rakastinkaan. Mä en tarvinnut takkatulta tai lämpöpatteria. Mulla oli Joel.

"Sä tuoksut hyvältä" tokaisin sen irrotettua huulensa hetkellisesti mun omilta.

Se hymyili vain ja siirtyi mun kaulan kimppuun. Yksi asia monien muiden lomassa, jotka sai mut rakastamaan sitä vielä hieman enemmän. Mä uskalsin väittää et olis ollut turhan aikaista puhua rakkaudesta jos me ei oltais oltu läheisiä jo ennen kun ryhdyttiin parisuhteeseen. Se nyt ei varsinaisesti liittynyt asiaan mutta...

Miehen tuoksu oli jotain sellaista mistä mä olisin jaksanut humaltua maailman loppuun asti. Mä en tiedä mikä siinä oli mutta se jokin veti mua todella paljon puoleensa.

***

Älkää pliis sanoko et oon ainut joka kiinnostu vähän turhanki paljon tän osan nimestä, kyseisen formaatin tietäen...