Pala Taivasta✅

Vanhemmat...

Istuin sohvalla vaalea nainen seuranani. Jostain syystä mä en osannut sanoa sille mitään vaikka me oltiin tunnettu jo aikojen alusta lähtien. Tilanne tuntui nyt vain jotenkin erilaiselta. Aiemmin mä olin ollut se Joel, Joonaksen paras ystävä. Nyt mä olin se Joel, joka pani sun poikaas... ei helvetti...

Joonas oli kadonnut keittiön vilskeeseen ja jättänyt mut tekemään selontekoa äidilleen meidän suhteesta. Joulun hengessä.. olipas ystävällistä...

Se oli halunnut tietää miten meidän joulu tähän asti oli sujunut. Eipä siinä paljoa kerrottavaa ollut. Tradition omaisesti kaikki piirretyt oli tullut katsottua, saunassa käytyä, lahjat avattua ja kaunista jouluyötä ihailtua. Siitä lopusta vanhempien ei tarvinnut tietää yhtään mitään...

Me oltais voitu ihan hyvin tulla käymään jo eilen mut haluttiin eristäytyä sosiaalisesta mediasta ja kaikesta muustakin maailmasta. Koko päivä oli mennyt vain ollessa ja televisiota tuijotellessa. Me oltiin päätetty pistää pyörimään Frozen ja sen jälkeen katsottu Joulupukki ja noitarumpu.

Mun oli pitänyt myös avata hieman sitä miksi oltiin vietetty tähän asti joulu kahdestaan. Mä olin saanut suunnattoman sääliryöpyn niskaani kertoessani asiasta. Jotenkin musta tuntui et muita se taisi haitata enemmän kuin mua. Kyllä mä tiesin niiden tulevan tänne heti kun se vain oli mahdollista ja sitten me nähtäis. Oli sitten joulu tai ei. Pääasiahan se oli että nähtiin. Ei tässä mitään skidejä kuitenkaan enää oltu.

"Miten te sitten päädyitte tähän ratkaisuun?" Se kysyi viitaten meidän suhteeseen. Juuri sopivasti Joonas suvaitsi ilmestyä paikalle ja istui mun vierelle. Se katsoi hämillään sekä äitiään että mua.

"Jaa mitä?" Joonas kysyi.

Siltä oli kai mennyt koko kysymys ohi. Kuvitelkaa! Se oli jäänyt laittamaan tiskejä pois kun oltiin saatu syötyä. Joulu pystyi ihmeisiin..

"Äitis halus tietää miten meidän juttu lähti liikkeelle" sivistin sitä.

Kovinkaan useasti aiheesta ei oltu edes keskusteltu joten olikin jännä kuulla oliko meillä samanlaiset näkemykset asiasta. Todennäköisesti ei..

"Me vaan tajuttiin yhtäkkiä et tunnetaan jotain enemmän" se sanoi hartioitaan kohauttaen ja vilkaisi muhun hymyillen. Niinhän se oikeastaan oli. Näin tiivistettynä. Helposti siihen luuli tarvitsevan jonkin suuremman sysäyksen mutta meidän tapauksessa ei kaivattu mitään. Ei niin mitään. Kai me oltiin niin spesiaaleja...

Sen äiti siirsi katseensa muhun ja odotti multa kai jotain erilaista versiota poikansa kertomuksesta. Sitä mulla ei ollut antaa, joten tästä stoorista ei tämän mehukkaampaa tullut. Sori siitä...

"Niin siinä vähän taisi käydä" komppasin Joonaksen sanoja ja katsoin sitä hymyillen.

Vanhempien piinapenkissä oli sitten aina yhtä kotoisaa istua. Odottaa tikarin teräviä kysymyksiä ja koittaa sivaltaa niihin jotain nokkelaa vastaukseksi ennen kuin se ehdittiin tulkitsemaan väärin. Sellaisia ne vanhemmat oli...

"Suloinen pari te olette" nainen tokaisi hymyillen ja nousi ylös tuoliltaan.

Harvemmin äidit pysyi kahta sekuntia pidempään paikoillaan kun kyse oli joulun kaltaisesta juhlatilaisuudesta. Tai oikeastaan mistään muustakaan tapahtumasta jota piti emännöidä. Niillä kun oli aina kiire joka paikkaan ja kaiken piti olla viimeisen päälle.

"Käyn laittamassa kahvia" se tokaisi mennessään keittiöön.

Käännyin Joonaksen suuntaan ja katsoin miestä hymyillen. Se näytti hyvältä sininen kauluspaita päällä ja joulunpunainen kravatti kaulassaan. Sitä näki aivan liian harvoin tuollaisessa asussa...

"Kyllä me aika söpöjä taidetaan olla, vai mitä?" mies sanoi liu'uttaen etusormeaan mun poskella. Mitä muutakaan tuohon olisi voinut lisätä. Niin me todella oltiin. Eikä mua edes haitannut koko söpöysleima. Päinvastoin!

"Niin ollaan" vastasin ja kumarruin suutelemaan miehen punertavia huulia.

Niissä maistui glögi ja kaneli. Mielen sumentava makuelämys... ei millään tasolla uutta mutta sitäkin huumaannuttavampaa. Niihin huuliin mä olin enemmän kuin valmis hukkumaan.

"Sä näytät hyvältä" kuiskasin irrotettuani huuleni Joonaksen omilta.

Se katsoi mua hymyillen ja pudisteli päätään. Kehtasiko se olla eri mieltä mun kanssa? Tästä aiheesta ei neuvoteltu.

"Niin säkin näytät" se vastasi ja iski silmää.

Että mä rakastin sitä kun se heitti tuollaista viatonta flirttiä mun kanssa. Yleensä sillä oli tapana kehkeytyä viattomasta ei niin kovin viattomaksi. Ehkä se ansa pystyttiin tällä kertaa väistämään. Ainakin siksi aikaa kun oltiin täällä. Se jääkööt nähtäväksi mitä siitä seurasi kun me päästiin takaisin tukikohtaamme...

***

Tässä ollaan varmaan kohta karanteenissa joten stoorisadetta on siinä tapauksessa luvassa aivan varmasti :)))