Pala Taivasta✅

Turvallinen

Sormet leikitteli mun vatsalla kutittavasti ja keho tuntui lämpimältä mun omaa vasten. Tasainen hengitys kuulosti rauhalliselta ja tutun turvalliselta.

Kuka olisi uskonut Joelista tällaista puolta. En minä ainakaan.. pimeyden prinssistä olikin tullut kunnon söpöilijä. Mähän pystyin näemmä ihmeisiin!

"Nukut sä?" Sen ääni kysyi.

Kohotin katseeni siihen ja hymyilin. Miten se oli noin jumalattoman kaunis? Oli sitä aina pidetty meidän porukasta parhaimman näköisenä mutta.. en mä itsekään koskaan ennen sitä ollut tajunnut. Noin upea.. ja vain minun.

"En" vastasin päätäni pudistellen.

Sen silmät näytti niin lempeiltä ja rauhallisilta. Se oli kaikkea muuta kuin ominaista sille. Mutta mä en valittanut. En todellakaan. Voisin melkein väittää sen rauhoittuneen poikkeuksellisen paljon sinä aikana kun me oltiin oltu yhdessä. Oli se edelleen se sama koheltava vaaroja luokseen huutava sekopää mutta jotenkin eri tavalla..

Se veti mut syliinsä ja painoi hellän suukon mun otsalle. Tuollainen siitä oli tullut! Syyttäkää mua! Jos joku koki asian ahdistavaksi mulle sai lähettää terapialaskun. Sen mä maksoin ihan mielelläni!

"Tiiätkö mitä?" Se sanoi yhtäkkiä.

Mä en tiennyt yhtään mitään. En mitään muuta kuin että rakastin yli kaiken miestä jonka sylissä istuin. Eiks se muka riittänyt?

"No kerrohan" vastasin silitellen sen takkuisia hiuksia. Se oli unohtanut selvästi harjata ne. Pistäisköhän se pahakseen jos mä setvisin sen kultakutrit? Mun oma tähkäpää..

"Meillä tulee tänään 4 kuukautta täyteen" se totesi hymyillen. 4?! Miten me oltiin viihdytty jo niin pitkään saman katon alla? Eikä siitä huolimatta osattu pitää sormia erossa toisistamme.

"Hyvä me" sanoin ja painoin pikkupusun sen huulille. Pehmeille, makeille, herkullisille huulille. Ei se varmaan olis ketään haitannut jos mä olisin pidempäänkin tehnyt tuttavuutta noiden kanssa. Vaikka koko loppuillan, yön, seuraavan päivän, viikon.. vitut meitä treeniksellä kaivattu!

"Pitäiskö juhlistaa jotenkin?" Kysyin hymyillen. Mikähän olisi meille ominainen tapa juhlistaa asiaa? Pitäiskö vetää glögikännit? Ja olihan meillä niitä Joelin leipomia pipareita. Pikkujoulut! Yksi uljas traditio lisää. Tai sitten vain tekosyy turhalle ryyppäämiselle.

"Tai sit jäädään vaan tähän sohvalle" se huomautti. Se ei kuulostanut ollenkaan huonolta ajatukselta. Kyllä mä mielelläni jäin tähän vain pussailemaan ja halailemaan. Ehkä tekemään jotain muutakin...

"Ja pannaan koko yö" se kuiskasi.

Sen ääni sai kylmät väreet juoksemaan koko kehon lävitse. Sillä oli tänään hyviä ideoita. Olis varmaan pitänyt ottaa niistä koppi.

"Koko yö?" Kysyin virnistäen.

Se kuulosti joltain mitä vain me oltais voitu tehdä. Yleensä tuo vain oli nukahtanut jo muutaman rundin jälkeen. Jos ei laskettu mukaan ensimmäistä kertaa tai niitä kun me ollaan oltu jossain muualla kuin makkarissa.

"Kyl sä sen kestät. Mä tiiän sen" se heitti kulmiaan kohottaen. 

No sillä oli kova luotto! Olihan tuo nyt ideana vähintäänkin mielenkiintoinen. Toteutuksen arvoinen siinä tapauksessa jos ei tarvitsis huomenna mennä treenikselle. Eipähän olis tarvinnut miettiä sitä miten sinne raahautua kun jalat tuskin olivat kovinkaan yhteistyökykyiset. Halusta puhumattakaan...

"Susta mä enemmän huolissani oon" totesin. Se katsoi mua loukkaantuneena. Sori muru, joskus totuus sattuu. Enemmän tai vähemmän mutta sattuu silti.

"Millä perusteella?" Se kysyi kulmaansa kohottaen. Mun ei varmaan olis pitänyt ruveta leikkimään tulella. Mulla ei nimittäin pahemmin puolustuskeinoja ollut jos se nyt päätti hyökätä. Olisinhan mä aina voinut yrittää pistää vastaan.. mutta eikö mainoksessakin todettu et vastustelu on turhaa. Sehän oli joku helvetin kissanruoka mainos? Ei meillä edes ole kissaa!

"Hyvä ettet nukahda niin et oot vielä mun sisällä" totesin hymyillen.

Jo pelkästään ajatuksen tasolla tuo kuulosti niin inhottavalta et se ei voinut muuta kuin sattua ihan helvetisti. En mä sano et kipu välttämättä huono asia oli mut kyllä mä siihen paremmat keinot tiesin. Tuomitkaa vaan.. me oltiin hieman.. erikoisia..

"Ihan ku et tykkäis ajatuksesta" se sanoi virnistäen ja työnsi mut pois sylistään.

Se ei ollut mukavaa. Siinä mä olisin mielelläni ollut koko loppuillan. Enemmän sen vierestä lähteminen sattui kuin mikään muu. Se nousi vain ylös ja lähti mitään sanomatta makkarin suuntaan. Mä jäin katsomaan sitä ihmeissäni. Ihanko tosissasi olit? Mitä helvettiä se suunnitteli?

***

Ai että tätä sokerin määrää<3 Mitäköhän Joel mahtaa muuten suunnitella? ;)