Pala Taivasta✅

Koska kahdestaan?

Joel touhusi keittiössä omiaan ja mä odotin sitä sohvalla. Mä olin jäädyttänyt itseni ulkona kun oltiin saatu kuningasidea lähteä ulkojäille. Me oltiin istuttu lumihangessa ja pussailtu pimenevässä illassa, vaikka piti luistella. Kuinka romanttista...

"Rusinoita vai manteleita?" Kuului kysymys keittiöstä. Mä uskalsin epäillä et se oli väsäämässä meille glögiä. Ainakin tuoksusta päätellen. Kelpasi meikäläiselle!

"Manteleita ja kanelitanko" vastasin.

Kilinä ja kolina jatkui, enkä mä voinut olla hymyilemättä. Siitä oli tullut todellinen keittiö-ihminen.. en olisi tätäkään päivää uskonut näkeväni.. parisuhde näemmä pystyi ihmeisiin.

Se saapui olohuoneeseen pieni tarjotin käsissään, johon se oli laittanut jouluiset glögilasit. Jos mun sydän ei vielä ollut sulanut, tuolla se viimeistään onnistui sen sulattamaan..

"Onks vielä kylmä?" Se kysyi saatuaan ensin juomat turvallisesti pöydälle. Se istui mun vierelle ja veti mut kainaloonsa. Jos olikin, eipä ainakaan ollut enää.

"Ei enää kun sä oot siinä" sanoin ja painauduin tiukemmin sen kylkeä vasten.

Se tuhahti tyytyväisenä ja pörrötti mun hiuksiani. Elämä olis ihanaa jos joka päivä olis tällainen. Tai oikeastaan meillä kai vähän olikin... joulu mua vain hieman harmitti siinä mielessä, et oltiin luvattu olla kummankin vanhempien luona kaikki pyhät... olisin mä voinut kotonakin olla...

"Mitä mietit?" kuulin sen kysyvän.

Sitä ei moni arvannutkaan. Enkä mä siitä aina ihan perillä itsekään ollut. En mä sille halunnut asiaa sen enempää avata. Tiesin kuitenkin miten paljon se odotti näkevänsä pitkästä aikaa sen porukoita. Oltiinhan me menossa sinne ensimmäistä kertaa näin yhdessä.

"Tätä jouluhässäkkää vaan.." tyydyin toteamaan.

Kaikki tällainen oli ihan mukavaa mutta oli se toisaalta aika kiva istua myös valmiiseen pöytään. Ei meistä kuitenkaan olisi ollut mitään joulua tekemään. Vaikka tuo oli itsensä ylittänytkin pipareita tekemällä. Mä olin siitä edelleen jollain tasolla ylpeä...

"Älä turhaan stressaa. Ei me kuitenkaan täällä joulua olla" se sanoi.

Se mua juuri harmitti... kunpa olisi voinut olla vain päivän muualla ja palata illalla takaisin kotiin. Viettää jouluaaton ilta ihan kahdestaan. Yöstä puhumattakaan...

Katsoa ihania leffoja, syödä suklaata... Eihän se mikään este ollut muiden ollessa paikalla mutta... Jostain syystä mua ei kuitenkaan huvittanut tehdä mitään sellaista toisten katon alla... Kumma juttu...

"Olis ollut ihan kiva olla myös kahdestaan" sanoin hiljaa.

Joel katsoi mua hymyillen ja painoi hellän suukon mun nenän päähän. En mä halunnut sen vanhempien näkevän tällaista.. mistään muusta nyt puhumattakaan.

"Mä tiiän.." se vastasi ja tarttui mua kädestä.

Ehkä me selvittäisiin kuitenkin tästä. Saatiin me kuitenkin olla kaikki muut päivät taas yhdessä. Harmi vain et se ei ollut ihan samaan verrattavissa. Joulu oli ihan oma juttunsa...

Uusivuosi meidän oli tarkoitus viettää jätkien kanssa, joten saatais me ainakin se yö olla kahdestaan.. ellei nukahdettu jonnekin ojaan siinä matkalla. Tuskin siihen kylkeen siltikään kukaan uskalsi ängetä... ojassa tai himassa, kahdestaan silti. Pääasiahan se oli. Ainakin sen jälkeen kun sukulaiskiintiö oli tullut joulun jäljiltä täyteen. Mun tapauksessa siihen riitti vain muutama tunti...

Eipä mulla silti ollut hajuakaan missä meidän oli edes tarkoitus uutena vuotena olla... Jossain ryyppäämässä varmasti mutta paikka oli ihan täysi mysteeri. Mieluiten Joelilla tai sitten mun luona. Ei yövieraita kiitos.. Herranjumala milloin musta oli tällainen tullut?!

Ihan kun me oltais voitu tuikata humalaisia ystäviämme pakkasukon armoille aamuyön pikkutunteina. Siinähän talsitte himaan vaan mutta me jäädään panemaan.

Ehkä ne saisi jäädä yöksi mutta se ei tarkoittanut sitä ettäkö mun olis tarvinnut pitää sormiani erossa tuosta kuumasta blondista. Mä taisin olla anteeksipyynnön velkaa jo etukäteen... 

***

Katotaan mitä tuleman pitää sillä miulle siunaantui vapaapäivä tänään! :) <3