Pala Taivasta✅

Uutiset

*JOONAS*

Me oltiin kuunneltu muiden jätkien arvailuja meidän uutisista jo varmaan puoli tuntia ja saatu nauraa itsemme kipeiksi niiden takia. Kaikki mahdollinen näytti olevan vaihtoehto kun vain mielikuvitus oli rajana. Ja siitä ei näillä kavereilla puutetta ollut...

Niko oli ensimmäisenä katsonut meidän käsiä ja yritti tarkastella löytyikö meiltä sormuksia. Ei vielä ystäväiseni, ei vielä...

Aleksi puolestaan oli osunut ainoana edes lähelle. Se oli veikannut meidän hankkineen yhteisen kämpän jostain omakotitalo-alueelta. Lähellä liikuttiin mutta lähellä ei laskettu, vai mitä?

Tommi ja Olli olivat puolestaan jo suunnittelemassa meille häitä vaikka niitä hiton sormuksiakaan ei vielä ollut. Niiden mielestä se oli vain sivuseikka ja aina oli hyvä hetki tehdä hääsuunnitelmia. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Nikon mielestä mä olisin näyttänyt niin hyvältä valkoisessa kermakakku-unelmamekossa et Joel olis saanut kilpailijan. Se ei oikein pitänyt tuosta vitsistä ja oli omistushaluisesti tarrautunut muhun oitis. Musta moinen oli vain huvittavaa ja sen vakavamielinen suhtautuminen asiaan pelkästään suloista.

"Kertokaa nyt sitten!" Olli valitti malttamattomana.

Katsoin Joeliin kysyvästi hymyillen ja odotin sen kertovan mistä oli kyse. Vaikka se mun ideani kokonaisuudessaan oli ollutkin. Jos mä en sitä olis ehdottanut, mä tiedän et se olis tehnyt sen. Ennemmin tai myöhemmin.

"Aleksi osu aika lähelle" se tokaisi ja katsoi jälleen mua.

Ihme vuoropuhelua. Mun pitäisi ilmeisesti jatkaa tästä. Vaikka niitä olikin mukava kiusata ja levottomia arvauksia hervottoman hauska kuunnella, oli musta silti ihanaa jakaa tämä niiden kanssa. Olihan ne sentään meidän toinen perhe.

"Joel muuttaa mun luo ihan virallisesti" kerroin hymyillen ja laskin käteni vieressä istuvan miehen reidelle. Se vaikutti tyytyväiseltä ja ihan aiheesta. Oli meillä tähänkin asti hyvin sujunut saman katon alla joten miksi asian virallistaminen toisi muutoksen siihen...

"Sitä me tässä ollaan jo venattukin!" Niko murahti.

Se kuulosti lähinnä pettyneeltä. Oli kai odottanut jotain suurempaa uutista. Niiden aika tulisi sitten kun oli jotain kerrottavaa. Mikä kiire meillä muka oli. Kiirehtiminen vain pilasi kaiken. Mä tiesin kyllä mistä puhuin...

"Tehän nyt asutte kimpassa jo muutenkin" Tommi tokaisi.

Miksi kaikki kuulosti niin pettyneiltä? Meille tämä oli iso askel ja me oltiin siitä enemmän kuin onnellisia. Voisitteko tekin kunnottomat edes yrittää?!

"Onneks olkoon" Aleksi sanoi hymyillen.

Se oli ainut järkevä näistä mököttävistä kakaroista. Osasi olla onnellinen meidän puolesta. Ja ennen kaikkea ymmärsi olla odottamatta mitään helvetin sormussadetta. Ei kiitos ihan lähiaikoina...

Meille tämä oli jo paljon ja sen pitäisi riittää. Meistähän tässä kysymys oli eikä kenestäkään muusta. Jos Niko halusi mennä naimisiin, se oli mulle enemmän kuin fine ja mä olin helvetin iloinen sen puolesta mut en mäkään ollut painostamassa sitä yhtään mihinkään.

Meidän kohdalla tämä tahti etenemisen suhteen oli oikein sopiva joten jos sitä uskalsi lähteä muuttamaan, jokin menisi aivan varmasti perseelleen. Sen mä tiesin jo valmiiksi.

"Ei toi musta mikään uutinen ollut mutta ihan kiva silti" Olli totesi virnistäen.

Siihen voi aina luottaa. Siksi kai se olikin ollut mun luottoystävä miltei koko elämän ajan. Ja se oli aika kauan. Arvostettava aika kestää mun kaltaista ihmistä...

"Te jaksatte sit olla tosi innostuneita" Joel huokaisi.

Se vihasi sitä kun oli itse innoissaan jostakin ja muut eivät innostuneet samasta asiasta yhtä paljoa. Niin se oli musajutuissakin... kun se oli pomminvarma siitä et joku sanoitus oli täydellinen ja jaksoi jauhaa siitä innoissaan muille, eikä kukaan jaksanut enää kuunnella, alkoi sitä vituttaa. Ymmärrettävää toki...

"Aateltiin vaan että oltais voitu viettää uusivuosi meillä mutta ihan miten vaan" puutuin keskusteluun. Mä tiesin miten eritoten Niko odotti kyseistä päivää. Mitä loisteliain tekosyy turhalle ryyppäämiselle ja sehän meille kelpasi... jos edes se sai miehen kiinnostumaan tästä.

"Se sopii kyllä" se tokaisi.

Kas kummaa miten se kääntyikin tuohon heti kun alettiin puhua moisesta. Kyllä mä kaverini tunsin. Osasin vedellä oikeista naruista... kyllä mä olin sitten fiksu. 

***

Muutama osa enää jäljellä tätäkin häröilyä :)