Pala Taivasta✅

Unohdus

*JOONAS*

"Et sä tullukaan" Joelin harmistunut ääni kuului mun takaa.

Mä olin uppoutunut niin syvälle omiin ajatuksiini et olin unohtanut lupaukseni täysin kirkkaasti. Mun piti mennä sen kanssa suihkuun. Mä tiedän! Miten mä edes saatoin unohtaa?!

Käännyin sen suuntaan ja kohtasin sen kysyvät silmät ja harmistuneen katseen.

"Sori, mä unohdin" sanoin hiljaa.

Jäin vain tuijottamaan edessäni seisovaa näkyä. Ihan kun en sitä ennen olisi nähnyt mutta kun... eihän tuosta nyt voinut saada silmiään irti! Jäin tuijottamaan sen ylävartalolta kieriviä vesipisaroita. Minne lie matkalla nekin...

"Oot sä kunnossa?" se kysyi virnistäen.

Jostain syystä mä tunsin punastuvani sen katseen alla. En mä oikein tiennyt itsekään miksi. Tyydyin vain hymyilemään ja käännyin takaisin keittiön pöydällä kutsuvasti odottavan glögimukini pariin. Ihan kun Joel ei olisi ollut vähintäänkin samaan verrattavissa...

Pian mä tunsin käsien kiertyvän ympärilleni ja leuan painautuvan olkapäälle kun se halasi mua tiukasti takaapäin. Sen suihkun raikas tuoksu leijui mun nenään ja siihen hetkeen mä olin ihan valmis hukkumaan. Siihen syliin, siihen tuoksuun... eikä olis tehnyt edes tiukkaa.

"Rakas.." se sanoi hiljaa ja näykkäsi mua hellästi niskasta.

Laskin käteni sen omien päälle ja taivutin päätäni sivummalle, mahdollisimman kutsuvasti. Kun mä oikein kovasti yritin, ehkä se tajusi mun vihjeeni.. Ota kiinni, pure, ime, revi, näyki...

Se painoi nenänsä vasten mun kaulaa ja liikutteli sitä leikkisästi pitkin mun ihoa, kuin tutkien jotain. Sen hengitys kutitti mutta tuntui samaan aikaan tappavan hyvältä. Mä olin ihan liian laiska välittämään koko asiasta. Keskityin vain siihen miten hyvältä sen kosketus tuntui kerta toisensa jälkeen.

Hampaat näykkäisi ensin hellästi mua korvalehdestä ja sitten huulet painautui mun kaulalle. Ne liikkui taidokkaasti ylhäältä alas antaen välillä kielelle tilaa tehdä omia temppujaan. Ylös, alas, sivulle, ristiin... mä sain olla enemmän kuin kiitollinen siitä et sen kädet piteli musta kiinni. En mä muuten jaloillani olisi enää pysynytkään.

Se nappasi varovasti ihoa hampaidensa väliin ja sen taitavat huulet alkoi tehdä työtään sen arvoisesti et jos aamulla ei olisi jäljistä tietoakaan, jotain oli tehty väärin.

Mä painoin silmäni kiinni ja annoin vain nautinnon viedä mukanaan. Se osasi kyllä hommansa, siihen mä luotin.

Kädet siirtyi hitaasti mun lanteille ja painoi mua hellästi vasten edessä olevaa pöytää, josta mä tyydyin vain ottamaan tukea. Joel käänsi mut ympäri ja katsoi hymyillen mua silmiin.

"Haluut sä sänkyyn vai ollaanko tässä?" se kuiskasi ja jätti mut samalla vaille mahdollisuutta vastata, suutelemalla mua. Se mies todella osasi käyttää huuliaan. En mä asiasta valittanut. En todellakaan. Hulluhan mä olisin ollut jos niin olisin tehnyt. Tai ainakin hullumpi mitä yleensä...

"Sänkyyn" vastasin ja lukitsin sen jo uuteen suudelmaan.

Tätä se oli ollut siitä asti kun tämä kaikki alkoi. En mä jaksanut pitää sormiani erossa siitä, eikä näyttänyt silläkään olevan suurempia haluja tehdä niin. Miksi siis olisi tarvinnut edes yrittää.

Sen kädet kiertyi uudelleen mun ympärille ja lattia hävisi jalkojen alta, sen nostaessa mut syliinsä. Siinä oli aina yhtä turvallista. Se sai mut tuntemaan et jokin kauan kadoksissa ollut oli viimein löytynyt. Ja niin sen pitikin olla. Sen lähellä mä tunsin itseni vihdoin ehjäksi.

Mä tunsin itseni ajoittain jopa pieneksi sen kanssa ja musta se oli oikeastaan aika mukava tunne. Vaikka enhän mä todellisuudessa mikään kovin pieni ollut. Jos vertasi vaikka Nikoon. Tai no, en mä tiedä oliko sekään välttämättä pieni mutta lyhyt se oli.

Tunsin selkäni painautuvan vasten patjaa kun Joel laski mut hellästi sängylle. Se konttasi mun päälle hymyhuulineen. Sillä vaikutti olevan lieviä ongelmia pyyhkeensä kanssa, joten mä päätin tarjota auttavaa kättä.

Nappasin kiinni valkoiseen pehmeään kankaaseen mutten ehtinyt tehdä sen enempää kun käsi tarttui mua jo ranteesta. Nostin kysyvästi katseeni sen silmiin. Mikä nyt?

"Epäreilua jos mä oon täysin alasti ja sulla on kaikki vaatteet päällä" se huomautti.

Ei se mua yhtään haitannut. Päinvastoin. Kaikki pois heti. Eiköhän ne munkin vaatteet siinä sivussa aika nopeasti sais kyytiä. Ainakin mikäli vanhat merkit paikkansa piti.

"Tasataan vähän tilejä" se sanoi hymyillen ja tarttui mun mustiin farkkuihin.

Vyö, nappi, vetoketju... tuttu kaava toistui! Nostin lantiotani auttaakseni sen duunia ja pian mä huomasin löytäväni ne jo lattialta. Tätä mä tarkoitin!

Joel katsoi mua hymyillen ja kumartui suutelemaan mua. Ehtikin tulla jo ikävä! Sen kädet siirtyi mun paidan alle ja hymy tuntui edelleen vasten mun huulia.

"Vielä vähän" se naurahti ja nappasi mun paidan helmasta kiinni vetääkseen kyseisen vaatekappaleen pois tieltä. Kädet liukui hitaasti ja kiduttavasti pitkin mun kylkiä. Kohotin yläkroppaani auttaakseni taas asiaa eteenpäin ja ansaitsin mieheltä leveän hymyn paidattoman kehoni kanssa.

Jostain syystä mä olin ollut aina hieman epävarma omasta kropastani, ihan ylipäätään mutta Joel oli saanut vihdoin mut hyväksymään tosiasiat. Osasinhan mä kehoani käyttää mutta kun piti olla muiden nähden vähissä vaatteissa, se tuntui todella luonnottomalta. Joel kuitenkin oli saanut mut hyväksymään oman kehoni ja ymmärtämään sitä. Melkein jopa pitämään siitä ja se oli jo onnittelujen arvoinen suoritus.

Annoin ylimääräisten ajatusten liukua pois päästäni kun Joel painautui kiinni muhun. Sen huulet oli millin päässä mun omilta ja hengitys tuntui kutittavana niitä vasten. Kosketus tuntui niin piinaavalta et mun teki melkein mieli käskeä sitä irrottamaan mutta samaan aikaan taas joka kohta huusi vain lisää. Mä olin valmis tekemään mitä vain saadakseni sitä lisää. Ristiriitaista...

Painoin käteni sen vyötärölle ja vedin sen huulet täydentämään omiani. Se maistui tutulta mutta samaan aikaan siinä oli jokin uusi kiinnostava maku joka sekoitti mun pääni täysin. Eipä siihen suuria vaadittu...

Miehen kädet juoksi pitkin mun kroppaa niin ettei ajatus pysynyt enää matkassa. Sen kosketus jätti joka kohdan kaipaamaan lisää. Huutamaan vielä enemmän kuin liekit bensaa, vain roihutakseen kovemmin.

Kunnes sen kädet pysähtyi kuin seinään, mun boxereiden vyötärölle. Se katsoi kysyvästi, ihan kun ei muka olisi tiennyt vastausta ilmankin. Hymyilin vain vastaukseksi, joten se kertokoot ihan tarpeeksi.

Multa lähti viimeinenkin vaatekappale samalla kun mä revin pyyhettä sen lanteilta. Oltiin me joskus nopeampiakin oltu... nyt ei ollut niin kiire. Toisinaan taas oli.

Vedin automaattisena reaktiona jalat koukkuun ja Joelin siihen väliin. Se hymyili ja suuteli mua jälleen. Sen keho tuntui aina yhtä hyvältä omaa vasten. Ei sitä voinut tarpeeksi kehua.

Se painoi mua hellästi sänkyä vasten ja haki itselleen paremman asennon. Mä olin jälleen päästänyt järkeni karkuteille jo aikoja sitten joten mitä tässä enää odoteltiin. Tuo kaunis blondi kohotti kysyvästi toista kulmaansa, johon mä vastasin vain nyökkäämällä. Meillä kehonkieli oli jostain syystä aina toiminut melko hyvin..

Se sovitti itsensä mun jalkojen väliin ja sai mut henkäisemään helpotuksesta. Kiedoin käteni sen niskaan ja suljin silmäni.

"Tänä yönä mä en päästä sua helpolla" se kuiskasi.

"En mä helppoa haluukkaan, vaan sut" huomautin ja vedin sen uuteen suudelmaan.

En mä sen kanssa helpolla koskaan luullut pääsevänikään. Se teki kaikesta oikeastaan vielä houkuttelevampaa. Pääasia et mä sain olla sen lähellä. Niin lähellä et se jo melkein sattui. 

***

Saatte tästä pikkutuhman aamustoorin :) Piti laittaa vasta iltapäivällä mut hupskeikkaa joudunki lähtemään töihin vaikka piti vapailla tämä päivä :/