Pala Taivasta✅

Hyvä idea?

"Mä en oo ollenkaan varma onks tää hyvä idea" sanoin varovasti.

Mulla ei ollut pienintäkään havaintoa siitä mihin se oli mua kuljettamassa tai mitä ylipäätään oli tapahtumassa mut mä uskalsin arvata ettei siitä ainakaan mitään hyvää seurannut. Se oli nimittäin laittanut huivin mun silmille niin etten mä nähnyt kuin pelkkää lumisadetta. Tiedättehän... en puhunut nyt siitä mitä mä olin odottanut viimeisen kuukauden.

"Et sä luota muhun?" Joel kysyi päivänselvä sarkasmi äänestään loistaen. Yhtä paljon kuin itseeni joulupakettien suhteen. Nollatoleranssi luottoon..

"Tääl on -20 pakkasta ja mulla on huppari päällä.." yritin selventää asiaa väistämällä luottamuskysymyksen. Se tiesi itsekin et koko asian kanssa oli vähän niin ja näin kun se suunnitteli pikku ylläreitään..

"Sä oot rakas mut mä en halua jäätyä kuoliaaks ennen joulua" kerroin.

Siinähän sai sitten soittaa jouluaattona mun vanhemmille että oli jäädyttänyt niiden pojan hengiltä. Että merry christmas and a happy new year! Cheers!

Se ei vastannut mitään. Kuulin vain vetoketjun aukeavan ja seuraavassa hetkessä tunsin sen laittavan takkia mun päälle. Suloista.. myönnetään.

"Kädet" se määräsi.

Mä näytin varmaan lähinnä unissa kävelijältä kun vaelsin toisen johdattelemana kädet ojossa ympäri pihaa. Herra Hakkarainenkin olisi kateellinen! Ja aiheesta. Joonas Porko 1, satuhahmot 0.

Joel veti mua lähemmäs itseään ja kiskoi vetoketjun kiinni. Säpsähdin saadessani helvetillisen sähköiskun, sen vetäessä pipoa mun päähäni. Miksi se oli varautunut näin eikä mulla ollut vieläkään mitään tietoa siitä missä mentiin?

"Mua väsyttää. Eikö voitais vaan mennä nukkumaan?" Mä tiesin kuulostavani kiukuttelevalta pikkulapselta valituksineni mut ei mua olis huvittanut pyöriä täällä pakkasessa keskellä yötä kun sisällä oli lämmin.

"Kohta" se vastasi ja veti huivin mun näkökentältä. Mä räpyttelin silmiäni ja katselin eteeni hetken. Lumiset pakkasyöt oli talven kauneinta antia.

Joel veti mut kainaloonsa ja painoi suukon mun otsalle. Olihan tämä nyt hiton romanttista ja kaunista..

"Mä halusin vaan tuoda sut hetkeks tähän" se sanoi.

Me seisottiin mun parvekkeen alapuolella ja ihailtiin meidän yhteistuumin laittamia sinertäviä jouluvaloja. Ne näytti kaiteella kauniilta.

"Tullaankohan me jatkaa tätä ällöttävää söpöilyä myös seuraavat neljä kuukautta?" Sanoin kysyvästi. Jollain tapaa mä itse toivoin et se jatkuisi mut toisaalta mä odotin myös innolla sitä millaista meidän yhteiselo tulisi olemaan tämän alkuhuuman jälkeen. Olisko se tavallinen arki liian tylsää meille? Ei tässä mitään extreme-arkea kaivattu mut me vain oltiin totuttu hieman normaalia vauhdikkaampaan toimintaan. Minkäs teet...

"Jos se musta on kiinni niin tullaan" se sanoi.

Sen kädet kiertyi mun ympärille ja leuka painautui mun olkapäälle. Kaikki kylmyys ympäriltä tuntui katoavan siinä kohtaa. Sen kehon lämpö väreili mun koko kehossa, sielussa...

"Hyvä" vastasin.

Käänsin pääni sen suuntaan ja katsoin hetken sen meren sinisiin huskyn silmiin. Kurottauduin suutelemaan sen pakkasesta kylmenneitä huulia. Enää laiva ja meri puuttui niin mehän oltiin kuin suoraan Titanicista... nykyaikaistettu versio moisesta dramaattisesta rakkaudesta ilman sitä draamaa. Ja taustalle Niko laulamaan My heart will go on...

Mun olis tehnyt mieli työntää Joel selälleen takana olevaan lumikasaan mut mä hillitsin itseni. Se oli antanut mulle oman takkinsa etten mä jäätyisi, joten en mä viitsinyt heittäytyä kusipääksi kuitenkaan.

Todennäköisesti siinä tapauksessa mä olisin saanut osakseni vihaisia katseita koko loppupäivän ja jäänyt ilman syliä. Sitä riskiä mä en halunnut ottaa vaikka olis ollut mikä. Sen syli oli mulle kuin turvapaikka. Kuka nyt sellaisesta oli valmis luopumaan?

"Nyt voidaan mennä siihen mistä aiemmin puhuttiin" se sanoi virnistäen ja nappasi mua vyötäröltä. Jos tästä yöstä selvittiin hengissä niin se oli ihme.

***

Hän jäi vähän lyhyeksi mutta koittakaa kestää :)