Pala Taivasta✅

Uusivuosi alkakoon!

Joel juoksenteli ympäri kämppää stressaantunut ilme kasvoillaan. Mä sitten rakastin sitä kun se oli aivan hermona. Ja sitä se oli kieltämättä ollut viime aikoina vähän turhan vähän. Yleensä aina ennen keikkaa se oli tuollainen ja kaikessa ärsyttävyydessään se oli musta suloista.

Mies oli mennyt tekemään melko tappavalta kuulostavan boolin ja mä pelkäsin kuollakseni joutuvani koekaniiniksi. Raaka viina ja Joonas Porko eivät olleet parhaita ystäviä. Onneksi siinä oli seassa ilmeisesti muutakin. Olettaisin ainakin niin... Meidän luokse rantautuva sekopäinen porukka varmasti olisi Joelin taidonnäytteestä vain innoissaan. Niko erityisesti. Se mies olikin hyvä pitää humalan kynnyksellä tyytyväisenä.

Mä istuskelin tyytyväisenä olohuoneen sohvalla ja pohdiskelin itsekseni mitä kaikkia muutoksia täällä voisi tehdä, jotta Joelin mukanaan roudaamat tavarat tulisivat sopimaan. Mä kun en asunut missään 100 neliön palatsissa. Toisessa kerroksessa stadin keskustassa sijaitsevassa 1980- luvulla rakennetussa kerrostalossa. Melkein sama asia...

Mä voisin jonain päivänä kuvitella meidät jonnekin isoon omakotitaloon, omaan rauhaan. Kaksikerroksisessa hienossa kämpässä, jonka seiniä koristais meidän kauniit kitarakokoelmat ja levyt.

Kaukana kaikista muista. Meillä voisi olla koira... tai kissa. Tai vaikka fretti! Ne oli sitten vietävän söpöjä pikku otuksia! Ihan kun me ehdittäis lemmikkien kanssa touhuta kaiken kiireen keskellä... kilpikonna voisi olla hyvä sitä silmällä pitäen...

"Joonas!" äkäinen huudahdus keskeytti mun syvälliseksi yltyneet pohdintani.

Oliko multa mennyt ohi jotain, olisko mun pitänyt tehdä jotain vai mikä juttu? Juuri tämän takia mä kovasti koitin pysyä pois jaloista. Etten aiheuttaisi harmia tai mitään ylimääräisiä katastrofeja. Niitä ei vuoden viimeisenä päivänä enää kaivattu. Seuraavana vuonna sitten taas!

Otin jalat alleni ja suuntasin mua kutsunutta ääntä kohti. Vilkaisin ohimennen olohuoneen seinällä roikkuvaa kelloa joka muistutti mua jo kovaa vauhtia siitä et kohta meidän rakkaat ystävämme saapuisivat paikalle vittuiluineen kaikkineen. Meille tuli varmasti helvetin ihanaa!

Kurkistin keittiön oven suulta ja katsoin kysyvästi tiskipöydän vieressä häärivää pitkää blondia. Siitä oli tullut kyllä melkoinen kodin henki. Mä olisin halunnut sanoa hengetär mutta lienee parempi näin... henki vain kuulosti todella tylsältä. Ja siitä Joel oli kaukana.

"Kaipasit mua?" sanoin kysyvästi.

Joel kääntyi ympäri ja katsoi muhun hymyillen. Se asteli mun luo ja kietoi kätensä mun niskaan. Sen silmistä paistoi onnellisuus. Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Se oli viimein onnellinen. Joskus se onni löytyi läheltäkin. Jännä juttu...

Ehkä tässä tapauksessa syyn sille aiemmalle epäonnelle oli tajunnut kun asiaa tarpeeksi syvältä alkoi kaivelemaan. Toisen epäonni oli toisen onni. Näin mä joskus olin kuullut. Sitä paitsi omalla kohdallani mä ainakin pystyin sanomaan et kaikki se kärsimys ja vitutus mitä aiemmat suhteet oli saaneet aikaan, oli pelkästään hyvästä jos tämä oli seurausta niille.

"Niin kaipasin" se sanoi hymyillen ja painoi hellän suukon mun otsalle.

Mä kun kuvittelin että sillä oli käsillä jokin elämää suurempi kriisi. Viinat loppu, röökit loppu? Viini loppu?! Ja toisella oli ollut vain ikävä. Olihan sekin tietysti omanlaisensa hätätilanne sekin, mutta.. no, ei ehkä ihan sellainen kun mä olin luullut. Ja tässä tapauksessa hyvä niin.

"Anna pusu, sinä ihanainen..." se sanoi virnistäen.

Mä en voinut kuin hymyillä. En mä tainnut enää mitään muuta osata tehdä. Sen saattoi luokitella positiiviseksi ongelmaksi. Ainakin minun tapauksessani! Ne olikin olleet yleensä melko harvassa.

Kuinka sen kehotuksesta olis voinutkaan kieltäytyä. Ei sillä että mä olisin halunnut niin tehdä... puhumattakaan siitä et mulla oli aikomustakaan jättää tuo kehotus huomiotta. Siitä voisi seuratakin jotain kamalaa... Mielenkiintoinen ajatus sinänsä...

Nappasin sitä vyötäröltä kiinni ja vedin kiihkeään suudelmaan. Mitä mainioin tapa käyttää viimeiset tunnit tästä vuodesta. Ja mikä parasta.. uuden vuoden sai aloittaa täysin samalla tavalla! Elämä oli sitten ihanaa!

Ovelta kuuluva rasahdus veti meidät erilleen ja sai kummankin katseet kääntymään eteisen suuntaan. Niko ja Olli seisoivat iloisen näköisinä meidän eteisessä. Vittu vieläkö sillä oli mun avaimeni?!

"Happy new year motherfuckers!" Niko totesi virnistäen jekkupullo kourassaan.

Tästä taisi olla tulossa historian pahin uusivuosi... enää ei voinut perääntyä. Oli otettava vastaan se mitä tulossa oli. Eli känni-Niko...

"Onhan meillä tarpeeks kaljaa?" Joel huokaisi.

Ilmeisesti se oli tehnyt saman havainnon kun minä. Nikossa oli kestämistä, joten kalja tuli enemmän kuin tarpeeseen... toivottavasti me herättiin vielä seuraavana aamuna...

***

Otin varaslähdön ja hyppäsin jo päivää edelle :) Ja huomenna tulee viimeinen osa :)