Pala Taivasta✅

Yllätyksiä

Joel katsoi vierestä hymy huulillaan kun mä revin lapsenomainen innostus kasvoillani paperia pois pakettini päältä. Muksuna sitä vihasi pehmeitä paketteja ja kovat oli parhaita. Jännä miten se oli aikuisiällä kääntynyt aivan päinvastoin...

Mummolta saadut villasukat vitutti seuraavan viikon ja nyt niitä vain toivoi. Ei ollut enää mummoa kutomassa sukkia...

Vedin paketista esiin vihreän pörröisen paidan ja hymy mun huulilla vain leveni. Se oli ostanut mulle joulupaidan missä oli poron sarvia, tonttulakkeja ja pörröpalloja. Oliko edes hieman suloista..

"Ihana" naurahdin ja kurottauduin halaamaan vieressäni istuvaa Joelia. Saisi luvan avata pakettinsa pian että me päästäis jo jatkamaan tätä halailua. Sohvalla, makkarissa, kuusen ympärillä, missä vain kunhan vain päästäis.

"Mun vuoro" se tokaisi hymyillen ja kaivoi itselleen tarkoitetun paketin esiin kuusen alta. Juuri sen isomman. Toinen oli melko pikkuinen. Soma punainen..

Se veti narun irti ja alkoi nyplätä paperia auki ihan kun se olis pitänyt säilyttää ehjänä vuosikausia. Toisaalta oli aika ihanaa katsoa miten se keskittyi lahjansa avaamiseen ja yritti saada siitä etukäteen selkoa.

Sen silmät suureni hämmästyksestä nähdessään paketin sisällön. Se siirsi katseensa muhun ja katsoi vuorotellen lahjaansa ja mua.

"Miten sä tän keksit..?" Se kysyi hämillään.

Mä rakastin sen reaktiota. Se oli ihanan vilpitön ja mä tiesin sen olevan aidosti yllättynyt.

Mulle oli tullut Nikon kanssa kauppakeskuksessa pyöriessä mieleen meidän ensimmäinen yhteinen kuva, joka me oltiin laitettu myös suhteen julkistusvaiheessa someen. Mä olin teettänyt siitä ihan konkreettisen valokuvan ja ostanut siihen kehykset. Ja siinä se kuva oli kehystettynä Joelin sylissä.

"Tuli vaan mieleen" totesin hartioitani kohauttaen.

Se katsoi kuvaa edelleen täysin haltioituneena eikä tahtonut saada sanaa suustaan. Ja mä olin stressannut kuin hullu sen lahjoista.. ilmeisesti täysin aiheettomasti...

"Kai sä ymmärrät et mä rakastan sua ihan helvetisti" se sanoi ilmekään värähtämättä.

Se tunne oli sataprosenttisesti molemminpuolinen. Oikeastaan mä rakastin sitä vielä enemmän kuin ihan helvetisti. Enemmän kuin omaa elämääni. Enemmän kuin mitään muuta.

"Ja mä rakastan sua" vastasin.

Tässä se nyt oli. Koko joulun paras hetki. Ei kahta sanaa.. mieleenpainuvin, kaunein, maagisin..

"Mulla oli vielä toinen" se sanoi vetäen aivan kuusen juurelta pikkuruisen paketin. Se oli onnistunut piilottamaan sen paremmin kuin hyvin.

"Tiesin että oisit hyökänny heti tän kimppuun joten halusin säästää paremman viimeseks" se totesi hymyillen ja ojensi pienen pakettinsa mulle. Se rapisi, kolisi... mitä se oli mennyt hankkimaan?

Revin paperin auki ja näin kauniin mustan korurasian. Katsoin ensin Joelia ja sitten taas käsissäni olevaa lahjaa. Avasin varovasti kannen ja se sai hymyn nousemaan mun huulille.

Rasiasta paljastui hopeinen ketju jossa roikkui tuttuakin tutumpi logo. Se oli teettänyt mulle Blind Channel korun.. kuka tässä se ihana olikaan...

"Tää on ihana, kiitos" sanoin katsellen kädessäni olevaa korua. Se oli kaunis. Mä pidin hopeasta joten se sopi oikein hyvin. Ennen kaikkea mä pidin siinä riippuvasta logosta.

"Tuuhan tänne niin laitetaan se paikoilleen" Joel totesi ja viittoi mut lähemmäs itseään. Mä ojensin korun sille ja menin istumaan sen eteen. Tutun turvalliset kädet ripusti ketjun mun kaulaan ja nipisti lukon kiinni.

Sen huulet painautui mun niskaan ja sai vilunväristykset oitis liikkeelle. Käännyin sitä kohti ja kiedoin käteni sen niskaan.

"Tänään meillä ei oo kiire mihinkään" kuiskasin ja painoin hellästi huuleni sen omille. Vaistomaisesti se tarttui mua lanteilta ja veti syliinsä. Ei ollut kiire juu..

"Mä aion rakastella sua pitkälle yöhön.." se kuiskasi.

Maailmankirjat oli sekaisin kun Joel käytti tuota sanaa... eipä se oikein missään kohtaa meille sopiva ollut ollutkaan. Harvemmin se mitään kovin herkkää ja hellää oli ollut.. me vain tykättiin vähän rajummasta menosta. Jos sitä kerran vuodessa edes menis hellällä tyylillä. Uutena vuotena kuitenkin taas vain revittäis toisiltamme vaatteet päältä ja keksittäis vaikka ja mitä.

"Sehän sopii" vastasin hymyillen ja hukutin Joelin hellään suudelmaan. Se kietoi kätensä tiukemmin mun ympärille ja veti mua tiukemmin itseään vasten.

Toinen mun lahjoista oli sujuvasti jäänyt huomiotta mutta se oli sivuseikka. Sen ehtisi myöhemminkin..

Tästä jouluyöstä oli selvästi tulossa maaginen, se oli käynyt ilmi jo varhaisessa vaiheessa. Ja nyt sitä pääsi toteuttamaan... jouluntaikaa.. sitä se oli.

***

Mitäs tein kuusten alta on löytynyt? :) Ite löysin muun muassa hitosti suklaata ja pörrösukat :)