Pala Taivasta✅

Perinteitä kunnioittaen

Kauneimmat joululaulut kaikui mun päässä kun me maattiin sohvalla televisiota tuijottaen. Samu-Sirkan joulutervehdys oli juuri päättynyt ja Joelin vaihdettua kanavaa, oli sieltä tullut kyseinen hömppäkomedia jota me nyt katseltiin.

Se kertoi nuoresta pariskunnasta jotka kuvittelivat parisuhteensa ongelmien ratkeavan muuttamalla maalta kaupunkiin. Nähtäväksi jäi ymmärsivätkö ne sitä tosiasiaa, et joulu omassa rauhassa oli tuhat kertaa lumoavampi kuin kaupungin vilskeessä.

Koko päivä oli mennyt niin vauhdilla ettei oikein ehtinyt edes ymmärtää. Joel oli välttämättä halunnut heti aamusta alkaa katsoa Joulupukin kuumalinjaa. Musta se oli vain suloista. Sitä ohjelmaa oli tullut jo silloin kun me oltiin ihan nappuloita. Taivas me oltiin vanhoja...

Kaikki vähääkään kyseistä ohjelmaa seuranneet tiesivät mihin se aina päättyi. Joko arvaatte kuka itki silmät päästään heti alkajaisiksi..? Joka ikinen kerta vaikka mä tiesin miten se tulee päättymään. Se vain oli pakko katsoa. Perinteitä kunnioittaen...

Joel oli lohduttanut ja sanonut et me voitais itse mennä tekemään lumiukko, jonka ei tarvinnut sulata milloinkaan. Uskoo ken tahtoo..

Illalla me oltiin käyty pitkän kaavan mukaan saunassa ja ajoitettu se niin että Herra Hokka pääsi katsomaan omatuntonakin toimivan sirkan jouluista tervehdystä. Meillä ei tainnut olla omatunnosta hajuakaan...

Oltiin me puhuttu myös videopuhelut meidän kummankin vanhempien kanssa. Sekin auttoi asiaa jo kummasti. Myös meidän rakkailta sekopäiltä oli tullut jouluntoivotukset kuvien muodossa.

Niko istui joulukuusen vieressä kissa sylissään, enkä mä ollut kyseistä kuvaa katsoessani kovinkaan varma siitä kumpi siitä hetkestä näytti kärsivän enemmän. Kissa vai omistaja..

Olli lähetti yhteiskuvan siskonsa kanssa ja Tommi puolestaan tyypilliseen tapaansa vain hillityn jouluntoivotuksen ilman kuvia. Aleksi oli laittanut kunnon perhepotretin, joka sai väkisinkin hymyn huulille. Joel taas oli käynyt nappaamassa kunnon maisemakuvan ulkoa ja oli laittamassa sitä mutta mä halusin tarjoilla meidän rakkaille ystäville näin joulun kunniaksi hieman lisää siirappia. Totta kai meidän piti laittaa suloinen pusukuva niille...

Sen sijaan et kukaan olisi asiasta tyypilliseen tapaansa vittuillut, me saatiin vastaukseksi vain lukuisia sydämiä. Aika söpöä vai mitä? Sama kuva oli muuten päätynyt myös meidän molempien instagramiin. Pitihän sitä nyt hyvää joulua toivottaa kaikille rakkaille seuraajillekin...

"Pitäiskö..?" hiljainen kuiskaus kuului mun korvan vierestä.

Mä olin puoli-istuvassa asennossa Joelin jalkojen välissä ja nojasin sen rintaan. Sen kädet oli kietoutuneet tiukasti mun ympärille, ihan kun mä olisin juuri ollut karkaamassa jonnekin.

Meidän edessä olevalla pöydällä paloi kynttilät kauniissa asetelmassa ja television kautta näkyi hento heijastus myös joulukuusen valoista. Olisko voinut olla enää paljoa romanttisempaa.

"Mä haluun avata ensin!" huudahdin.

Me ei vielä oltu availtu paketteja, joten nyt oli niiden vuoro. Mikäli Joel ei olisi asiasta maininnut, mä olisin varmaan unohtanut sen aika kirkkaasti. Kuinka mä edes saatoin unohtaa... kai mä olin unohtunut niin tähän tunnelmaan et kaikki ympärillä oleva vain unohtui..

"Älä odota liikoja, mun mielikuvitus ei oikein toiminut tänä vuonna.." Joel tokaisi.

No sittenpähän meitä oli kaksi mielikuvituksetonta. Ja hyvä niin.

Siirryin pois miehen otteesta ja lähdin suuntaamaan kohti joulukuusta, jonka alle me oltiin pikkuruiset pakettimme aseteltu. Se näytti säälittävältä siihen nähden mitä muksuna oli tottunut näkemään mut eihän tässä enää skidejä oltukaan. Ajatus oli tärkein vai mitä? 

***

HEI IHANAA JOULUA KAIKILLE!<3