Pala Taivasta✅

Kävelevä joulukuusi

Mä katselin parvekkeella touhuavaa miestä odottavasti. Se oli ollut siellä jo lähes tunnin. Ulkona oli kylmä ja mulla oli ikävä. Mä kaipasin syliä ja pusuja.. ehkä salaa vähän jotain muutakin mut yritetään unohtaa se hetkeksi..

Se astui sisään jouluvaloihin kiertyneenä ja kirosi raskaasti. Mä tiedän, ei olisi saanut nauraa mut mä en voinut itselleni yhtään mitään.

"Mä luovutan. Auta" se sanoi.

Mies oli kuin kävelevä joulukuusi. Olinko mä julma jos laitoin sen ympärillä olevat valot päälle..? Se oli sotkeutunut valoihin ja näytti kovin raukalta. Mun olis kai pitänyt auttaa sitä. Se näytti vain suloiselta noin. Ehkä mulla oli kieroutunut maailmankatsomus kun ajattelin asiaa näin...

"Aattelit sä et päästään tänä jouluna helpommalla jos tekeydyt ite kuuseksi?" kysyin varovasti hymyillen. Mä tiedän! Oli julmaa vittuilla kun toinen ihan tosissaan yritti. Eihän sillä ollut mennyt niiden kanssa vasta kuin tunti...

Se katsoi mua murhaavasti mut enhän mä sitä tosissaan voinut ottaa. Kuvitelkaa nyt! Joel kiertyneenä jouluvaloihin. Aivot eivät rekisteröi käskyä ota tosissaan. Mä tiedän et olisin ansainnut vähintäänkin turpaani mutta minkä sille mahtoi.

"Mä vannon, kun saan nää pois mä hirtän sut näillä" se murahti.

Se oli täysin aiheellinen uhkaus. En mä muuta väittänytkään. Ehkä mäkin voisin edes yrittää... Pitäiskö muka tehdä jotain muutakin kun istua sohvalla kädet ristissä ja odottaa joulupukkia? Mä sain vain vähemmän tuhoa aikaiseksi jos jättäydyin pois kaikesta siitä joulutohinasta, jota mä olin lapsena saanut kokea enemmän kuin laki sallii. Olkoonkin että rakastin kaikkea jouluun liittyvää.

"Tuuhan tänne" sanoin ja vedin Joelia lähemmäs itseäni.

Se mulkoili mua vihaisen näköisenä. Sen viha oli kyllä ihan aiheellista ottaa tosissaan. Tiesin vain ihan omakohtaisesta kokemuksesta.

Aloin setviä miehen ympärillä olevia johtoja enkä voinut kuin ihmetellä miten helvetissä se oli voinut edes onnistua tässä. Jotain mihin todella vain Joel Hokka pystyi. Ja seuraavana vuonna mä olisin tuossa samassa tilanteessa, sanokaa mun sanoneen...

"Nosta käsi" määräsin ja se totteli.

Kun mä tämän solmun saisin auki, alettiin olla jo hyvällä mallilla. Ei se ollut ihan niin pahassa solmussa kun taisi kuvitella. Nostin johdon toisen pään sen käden alta menevien valojen kohdalta ja vedin läpi. Tadaa!

Kiepsautin johdon ympäri ja vedin sen miehen pään yli. Ei se tämän vaikeampaa ollut.

"Olet vapaa" sanoin hymyillen.

Se suoristeli itseääni ja vilkaisi murhaavasti mun kädessä oleviin valoihin. Niiden vika se olikin... toisaalta.. sen verran houkutteleva tapaus mun edessä seisova mies oli et en mä olis yhtään ihmetellyt vaikka jouluvalotkaan ei pystyis sitä vastustamaan. Jos ne olikin ne jotka kiertyi Joeliin eikä toisinpäin..

Se nappasi valot mun kädestä ja oli ilmeisesti menossa takaisin uhmaamaan niiden voimaa. Se avasi johdosta pienen pätkän ja veti sen ympäri, vetääkseen mun taas lähemmäs itseään.

"Entä jos mä en haluu olla?" se tokaisi.

Mitäköhän se tuolla mahtoi tarkoittaa? Katsoin sitä toista kulmaani kysyvästi kohottaen ja painoin käteni sen vyötärölle. Se katsoi mua hymyillen.

"Et sä ookkaan. Sä oot mun" vastasin ja kurottauduin suutelemaan sitä.

En mä siis mitenkään omistushaluinen ollut mutta... minun. Se veti mua tiukemmin lähemmäs itseään, jolloin sen käsissä oleva johto tuntui tunkeutuvan läpi mun selkärangasta. Jos mulla nyt sellaista ylipäätään edes oli.

Mä sain tämän kuulostamaan lähinnä siltä kun kyseessä olis ollut joku astetta sadistisempi seksileikki. Kiva... jouluna ei kaivattu moisia. Silloin piti vain söpöillä ja olla kiltisti.

"Tuutko auttamaan mua näiden kusipäiden kanssa?" Joel kysyi ilmeisesti valoihin viitaten. Se lienee kaikkien kannalta paras ratkaisu. Tai pian mä saisin olla pelastamassa sitä kun se roikkui parvekkeelta pää edellä johto jalkaan kiertyneenä. Voi Joel...

"Voidaanko sen jälkeen kattoa joku leffa?" kysyin toiveikkaana.

Se painoi hellän suukon mun nenän päähän ja hymyili. Mä tulkitsin tuon myönteiseksi vastaukseksi. Mikä leffa se ikinäkään tulis olemaan, siitä ei varmaan jäisi paljoa käteen meille kummallekaan. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitivät, jompikumpi nukahti jo ennen puoltaväliä. Oltiinkohan me koskaan saatu leffaa loppuun niin, ettei toinen ollut nukkunut siinä välissä? Jos siis niitä kertoja ei laskettu kun me katsottiin jätkien kanssa porukalla jotain tai oltiin muuten vaan keksitty parempaa tekemistä.

"Mitä sä haluut katsoa?" se kysyi.

Kauhu olisi ollut pitkästä aikaa mukavaa mutta Joel ei voinut sietää sitä. Eikä se nyt välttämättä jouluun kovin hyvin sopinut. Ei kai vielä voinut sanoa et olis joulu ollutkaan mutta lähellä kuitenkin...

"Miten ois joku Rocky?" ehdotin.

Se kuulosti hyvältä ja Joel oli nyökkäilystä päätellen samoilla linjoilla asian suhteen. Kunhan ensin saatais nämä maanvaivat paikoilleen ja voitais vihdoin todeta joulukausi alkaneeksi meilläkin. Ai oltiin myöhässä? No vähän ehkä...

***

Katotaan miten käy stoorien ku vedän nyt 9,5h duunipäiviä about koko viikon :))