Pala Taivasta✅

Kolme konstia

Mä olin kuunnellut jo jonkin aikaa olohuoneesta kantautuvaa kolinaa. Tasaisin väliajoin kuului saksien ääntä ja hassun hauskaa kahinaa. Uskalsin veikata että Joel oli paketoimassa jotain lahjoja. Se tuskin kaipasi seuraa...

Ei musta mitään hyötyä olis ollut mutta olisinhan mä voinut mennä ihan vain kiusaamaan sitä. Se oli kuitenkin taas kerran jättänyt mut sänkyyn heräilemään yksinäni. Kosto elää!

Mua harmitti edelleen etten mä ollut keksinyt mitään kuningasideaa Joelin joululahjaan. Jos niitä hiton Calvin Kleinejä ei laskettu... ajatuksenhan sanottiin olevan se tärkein mutta ei mua olis huvittanut sille mitään hiton rotanhäntää ostaa. Niitä sai ilmaiseksikin ojan pohjalta...

Eniten mua vaivasi se et jos se oli hankkinut mulle jonkin oikein hienon ja kalliin lahjan ja mun ostamasta paketista löytyi vittu villasukat... miksei kaikille ihmisille voinut jakaa mielikuvitusta tasavertaisesti? Toiset sai sitä lapiokaupalla ja toisille annettiin pikkuruisella lusikalla... epäreilua vai mitä?

Päätin nousta ylös ja lähteä kurkistelemaan olohuoneen suunnalle. Jos mä olisin vaikka pöllinyt siltä muutaman idean... ne oli nyt enemmän kuin tarpeen. Jouluaattoon ei ollut enää kuin muutama päivä aikaa, enkä mä ollut saanut hankittua lahjan vasta kun vanhemmilleni.

Tommille riitti lahjakortti st1:lle, Nikolle tolppa nuuskaa, Aleksille suklaata ja Ollille puhtaat sukat. Uskokaa tai älkää, olin mä sille joskus ihan vittuillakseni likaisetkin sukat laittanut pakettiin. Omansa olivat... olin mä sille siis muutakin ostanut. En vain enää muistanut että mitä.

"Saako tulla?" kysyin varovasti kurkistaen kulman takaa.

Joel näytti keskittyneeltä työhönsä. Musta se oli ihan hiton suloista. Se oli heitellyt lahjapapereita ympäri lattiaa, leikellyt narua miten sattuu ja liimaillut teipin palasia joka paikkaan.

"Tuu vaan. Sun lahja on piilossa jo" se sanoi.

Mä tallustelin sen luo ja katsoin hetken tuon aiheuttamaa kaunista kaaosta. Onneksi joulu oli vain kerran vuodessa... hulluksihan tässä olisi tullut jos tämä olisi ollut jokapäiväistä. Vielä tätä hullummaksi siis...

"Onpas söpöjä" tokaisin katsellessani pöydällä tönöttäviä eri kokoisia paketteja.

Oli isoja ja pieniä, punaisia, sinisiä, vihreitä, kultaisia.. papereihin oli koristeltuina poroja, enkeleitä. lahjapaketteja, tähtiä... kaikkea löytyi. Kaiken lisäksi ne olivat vielä todella kauniin näköisiä.

Minä kun lähdin tekemään niin paperien reunat oli epätasaisia, teipit sotkettu rumasti ja lahjanarua puoli metriä liikaa. Eikä yksikään edes vahingossa sen muotoinen kun olis tarkoitus ollut. Yritä siinä sitten olla salakavala joulun henki...

"Synnynnäinen lahjakkuus. Minkäs teet" Joel tokaisi virnistäen.

Pudistelin vain päätäni hymyillen ja sujautin nopeasti suukon sen poskelle. Se näytti tyytyväiseltä ja jatkoi paketointiurakkaansa. Sillä näytti olevan vielä muutama jonossa odottamassa pakettiin pääsyä. Olisipa mulla ollut edes yksi...

Olli oli yleensä hyvien ideoiden kuningas joten ehkä sillä oli takataskusta heittää muutama vinkki vitonen myös tälle onnettomalle... ainahan sitä voisi yrittää. Parempi kai sekin olisi kuin ei mitään.

Tai sitten mä vain menin seisomaan keskelle kauppakeskuksen käytävää ja odotin hehkulampun syttyvän päähäni. Tässä kohtaa heräteostokset alkoivat kuulostaa jo hyvältä vaihtoehdolta. Ei ne yleensä mun tapauksessa koskaan hyvää tiennyt mut aina kannatti yrittää. Eikö vaan?

Mainoksistakaan ei ollut mitään hyötyä kun meillä oli jo oikeastaan ihan kaikkea. Enkä mä halunnut ostaa mitään turhaa kun tavaraa oli jo muutenkin ihan tarpeeksi. Ja sitä paitsi Joel vihasi yli kaiken turhanpäiväistä roinaa... jouluyllätyksen oli mun mielestä tarkoitus olla lähinnä positiivinen. Mä voisin kyllä kehittää ihan oman jutun... Joonas Porko; Näin pilaat joulun kolmella konstilla... voi helvetin perse...

***

Kovin lyhkäsiä nämä osat mutta koittakaa selvitä! Asun töissä nii ei paljoa nyt kerkee :( Ehkä joulun jälkee helpottaa...