Pala Taivasta✅

All I want for Christmas

Treeniksellä oli kulunut koko päivä ja juttu alkoi olla jo sen mukaista. Mä olin kertaalleen jo nukahtanut Joelin syliin mutta se uni ei pitkäkestoinen ollut kun joku huusi samantien korvan vieressä...

Niko ja Aleksi teki listauksia joululauluista. Olli ja Tommi olivat lähteneet jo aikoja sitten, kyllästyttyään siihen et me ei taaskaan saatu mitään järkevää aikaiseksi.

"Top10! Mä alotan!" Niko intoili.

Mä pyörittelin päätäni silmät kiinni enkä jaksanut vaivata päätäni koko asialla. Kaikki joululaulut oli hyviä. Sovitaanko niin?

"All I want for Christmas is you" se sanoi.

Ja mä halusin pullon vodkaa ja Kalashnikovin... varsinkin jos tämä jatkui vielä pitkään..

Oikeasti tuo piti ainakin mun ja Joelin kohdalla paikkansa. Mulle oli muuten oikeastaan aivan sama missä mä joulun vietin, kunhan tuo ihana takkutukka oli mun lähellä. Kaunis joulukuusi, kuuma glögi ja kynttilänvalo oli vain plussaa.

"Walking in the air" kuulin Aleksin sanovan ja raotin hieman toista luomeani. Se oli mun lemppari... mä rakastin sitä kappaletta ja vielä enemmän sitä animaatiota. Mulle sen katsominen oli yhtä suuri perinne kun monille joulurauhanjulistus.

Vaikka mä miten olisin yrittänyt mä en voinut sille mitään. Joka ikinen kerta mä itkin silmät päästäni kun se poika juoksi aamulla ulos katsomaan ja lumiukosta oli jäljellä enää vain napit, kaulahuivi ja muisto yöllisestä lentoretkestä...

"Mulla ei oo muista lauluista mielipidettä mutta noi on hyviä" Joel huomautti.

Se ei ollut mikään joululaulujen suurkuluttaja vaikka kyseisestä juhlasta kovasti pitikin. Oli sitten joulu tai juhannus, kajareista soi Slipknot ja Linkin Park. Edellä mainittu sopi muuten halloweeniin aikas hyvin.. ainakin ulkoasun puolesta!

Eikä ne laulut mun mielestä joulua tehnyt. Tunnelma ja yhdessäolo lähinnä. Niillähän vain merkitystä oli. Tai kai se riippui siitä keneltä kysyttiin.

Mä tunsin silmieni painuvan kiinni, nuokkuessani Joelin vieressä kuin väkisin hereillä oleva lapsi. Joko sai nukahtaa?

"Hei.. koita vielä hetki jaksaa. Kohta pääset nukkumaan" Joelin hellä ääni kuiskasi.

Mä mumisin vain omiani ja painauduin tiukemmin sen lämmintä kehoa vasten sen käden kiertyessä mun ympärille. Se silitti hellästi mun kylkeä ja sai mut miltei vaipumaan uneen. Se tuntui ihanalta..

Väsymykseni läpi mä kuulin kuinka Niko ehdotti listausta siitä, kuka laulaisi mitäkin jos eksyttäis sen mainitsemalle joulukiertueelle. Siis sitten joskus jos sellainen ihme todella tapahtuisi..

Se oli buukannut itselleen oman lempparinsa, jonka se oli laittanut myös äsköiselle top-listalle.

"Lumiukko?" Aleksin kysyvä ääni kuului.

Se osoitti kysymyksensä kaiketi Nikolle. Mä ja Joel oltiin ilmeisesti vain jääty tänne ilman mitään hyvää syytä. Eihän kukaan huomais jos me lähdettäis pois. Eihän?

Jumalauta kun ne pohti vieläkin sitä kuka lauloi ja mitäkin... eikä kenelläkään ollut edes tarkoitusta esittää näitä yhtään missään. Eikö siis vain voitais jo lähteä kotiin?

"Joelilla on tarpeeks korkea ja kiljuva ääni" Niko tokaisi.

Kuunnelkoot vain omaa ääntänsä enne kun puhui toisista mitään... kyllä se korkeammalle pääsi kuin Joel jos vaan puristi oikeasta paikasta. Ehkä mun todella olis syytä olla jo nukkumassa..

"Ciao runkkarit! Me lähdetään nukkumaan" Joel sanoi siirtäen mua hellästi sivumpaan. 

Jo oli aikakin! Mä sain inhottavia vilunväristyksiä sen noustessa mun vierestä. Siinä oli niin lämmin... ja ulkona oli kylmä. Tai en mä tiedä oliko oikeasti vai johtuiko se vain siitä et väsyneenä tuli helpommin kylmä. Mistä lie sekin juonsi juurensa. Mitenköhän me päästäis kotiin niin, ettei tarvitsis jäätyä matkalla?

"Haluutteko kyydin?" Aleksi kysyi.

Se kysymys tuli kuin tilauksesta. Autossa oli lämmin ja sillä pääsi nopeammin kotiin. Kyllä kiitos!

"Jos sä oot kans lähdössä niin mikä ettei" Joel vastasi.

Meinasi kai lähinnä sitä ettei Aleksin tarvinnut meidän takia olla lähdössä jos se vielä muuten olis tänne jäänyt. Tuskin... kello oli kuitenkin jo yli puolenyön eikä täällä mitään fiksua muutenkaan koko päivänä oltu aikaansaatu.

Mä raahauduin eteiseen vetämään takkia päälleni ja kenkiä jalkoihin. Joel ja Aleksi seurasi perässä keskustellen jostain mikä oli kuulemma molempien mielestä hyvä juttu.

"Mites Niko?" Aleksi kysyi.

Meinasiko se talsia kylmyydessä himaan vai mitä se suunnitteli. Kai se fiilisteli täällä joululauluja koko yön. Jotain mitä vain Niko saattaisi tehdä.

"Voin tulla kyydillä" se huikkasi ja tuli meidän perässä pukemaan ulkovaatteita.

Mä haukottelin ja astuin harmistuneena ulos ovesta. Kylmyys iski vasten kasvoja. Tämä ilma vain vitutti mua. Ihan kuin syksy olisi. Taivaalla näkyi synkkiä pilviä joita ehkä joku säästä enemmän tietävä olisi saattanut kutsua lumipilviksi. Ehkä vielä oli toivoa...

"Noniin vilukissa. Autoon siitä" Joel hätisti. 

Se avasi oven ja ohjasti mut takapenkille istumaan. Mä rakastin sitä miten huolehtivainen se oli. Sen oli helppo piilottaa se sarkasmin taakse mutta mä tiesin että pohjimmiltaan se halusi huolehtia musta. Kuvitelkaa! Ikuinen koheltaja ja varomaton duracelpupu! Vihdoin se oli löytänyt jonkun josta pitää huolta! Ja jonkun joka piti huolta siitä. 

***

Toivottavasti kestätte koko tarinan loppuun ilman että tukehdutte tähän siirappiin mitä täältä tyrkytän :)