Kupla

>5<

Mejín näkökulma

Heräsin kamalaan huutoon ja juoksemisen ääniin. Olin hetken paniikissa; oliko viemäreihin hyökätty? Sitten muistin, etten ollut enää New Yorkissa. Olin Kuplassa, Vallan hallinnoimassa paikassa ja olin joutunut erilleen veljestäni.

Selkääni kivisti ja pääni nojasi johonkin karheaan. Avasin silmäni ja tajusin istuvani vieläkin sen puun juurella, johon olin illalla jäänyt. Nyt päälläni oli kuitenkin jonkinlainen viltti, ja kiedoin sen tiukemmin ympärilleni.

Muut juoksentelivat sinne tänne ja keräsivät tavaroita käsiinsä. Kurtistin kulmiani ja pyörittelin olkapäitäni. Mitä täällä tapahtui?

David ilmestyi eteeni jostain aukion keskiosista ja kyykistyi viereeni. "Nämä ihmiset valmistuvat johonkin, ja meidän pitää mennä mukaan. En oikein tajunnut, mitä he tarkoittivat, kun puhuivat, että oikea on haastanut meidät lipunryöstöön."
Kurtistin kulmiani. Minä tiesin, mitä lipunryöstö oli. Olimme leikkineet sitä joskus aivan pieninä Mabretin ja muiden selviytyjien lasten kanssa. Siinä oli kaksi eri puolta, ja pelin tarkoituksena oli saada toisen puolen lippu ja viedä se omalle puolelleen. En sitten tiennyt, millaista se tulisi olemaan täällä. Ei takuulla lainkaan samanlaista.

Annoin Davidin auttaa itseni ylös maasta ja lähdimme yhdessä muiden luokse. Anne käveli meitä vastaan käsissään kolme asetta kantohihnoineen. Hän pysähtyi eteemme ja ojensi molemmille omat aseet. "Me lähdemme siis pelaamaan lipunryöstöä oikeiden kanssa. Sen huvin Valta meille sallii."
Anne kaivoi farkkujensa taskusta panoslippaat ja ojensi ne meille. David kurtisti kulmiaan ja katsoi sinisiä kuulia. "Nämä ovat väripanoksia."
Anne nyökkäsi. "Niin ovat. Emme saa tappaa toisiamme kuin tehtävien aikana, joten käytämme näitä. Olette pelistä pois jos oikeat ampuvat teitä punaisella väripanoksella ja he ovat pelistä pois jos me ammumme heitä sinisellä panoksella. Se on yksinkertaista."

David nyökkäsi ja työnsi panokset aseen sisään. Minä matkin häntä; en ollut käyttänyt aseita kamalan paljon.

"Sattuuko jos tuollainen väripanos osuu?" kysyin Annelta, kun hän johdatti meitä muiden luokse. He olivat kokoontuneet aivan aukion laitaan, ja Mathias jakoi heille käskyjä.

Anne katsoi minuun ja hymyili hieman. "Se sattuu ihan hiton paljon. Elät mieluummin ilman sellaista osumaa."
Nyökkäsin ja nielaisin. David puristi minua lohduttavasti olkapäästä. Mathias kääntyi katsomaan meitä ja löi kätensä yhteen. "Tulittehan te viimein. Tulkaa katsomaan suunnitelma tai olette aivan pihalla kun peli alkaa."

Kävelimme Davidin kanssa Mathiaksen viereen ja Mathias osoitti ympyrää, jonka oli piirtänyt maahan. Sen reunat oli sutattu ja keskeltä ympyrää kulki poikkiviiva.

"Tämä on meidän puolemme" Mathias painoi kenkänsä kärjen vasemman puoliskon kohdalle. "ja tämä heidän puolensa. Me emme mene oikeiden 'oikeasti omalle puolelle' ja he eivät tule tänne. Minä ja Daniel tapaamme keskustassa ja näytämme, että meillä on liput, ja siitä peli alkaa. Piilotamme lipun omalle alueellemme; mahdollisimman hyvään paikkaan siis. Saamme käyttää siihen puoli tuntia. Kun lippu on piilotettu, ammumme ilmaan laukauksen, joka on merkki siitä, että olemme valmiita. Toinen joukkue toimii samoin. Emme liiku yksin ellei ole pakko, koska kaksistaan meillä on paras turva."

Kuollut nyökkäsi. "Me olemme Mathiaksen ja Hughin kanssa päättäneet parit. Mathias ja Hugh, minä ja Anne, David ja Layla, Heo ja Simon sekä Johanna ja Aaron. Minä ja Anne vartioimme lippua, Mathias, Hugh, David ja Layla vartioivat rajaa ja Heo, Simon, Johanna ja Aaron lähtevät hakemaan toisen joukkueen lippua."
David oli siis kertonut heille oikean nimensä.

Aaron kohotti kättään. Mathias antoi hänelle puheenvuoron nyökkäämällä.

"Minä en tunne maastoja, eikä tunne tuo uusi tyttökään. Onko se viisasta?"
Mathias ja Kuollut katsoivat toisiaan. "Öh, ei. Emme ottaneet sitä huomioon. Tehdään sitten niin että sinä menet Simonin kanssa ja Johanna Heon kanssa."
Purin hampaitani yhteen ja vilkaisin Heoa. Hän näytti vähintäänkin yhtä ärsyyntyneeltä kuin minä. Mahtavaa.