Kupla

>37<

Mejín näkökulma

Ed oli tosissaan. Vaikken ollut tuntenut hänet kuin hetken, näin sen hänen silmistään. Hän ei vitsaillut, eikä tuollaisella asialla kukaan järkevä vitsailisikaan. 
"Mitä nyt tapahtuu?"
Ed kohautti olkiaan. "En tosissaan tiedä. Pidämme ymmärtääkseni jonkin sortin kokouksen. Emme tiedä, kuinka laaja pommin tuhovoima on."

Voi hitsi. 

Ed oli ollut oikeassa kokouksesta; melkein heti hänen vaikenemisensa jälkeen porukkaa kokoontui ympärillemme. Me emme pystyneet liikkumaan kunnolla, joten kokous pidettiin luonamme. Derek herätettiin (hän oli nukkunut minua vastapäätä) ja Henry iski kätensä yhteen. "Okei. Aloitetaan siitä, että meillä on aivan helvetin suuri ongelma. Mikäli sana ei ole vielä kantautunut kaikkien korviin, tuolla" Henry nyökkäsi päällään sivummalle "on muovipussi, jonka sisällä on ajastettu pommi. Se räjähtää kutakuinkin viiden tunnin ja viidenkymmenen minuutin kuluttua."

Kaikki olivat hiljaa, ja Henry silmäili muita. "Kysymys on; onko kukaan pommiexpertti?"
Kaikki olivat jälleen hiljaa, kunnes Derek kohotti hieman kättään. "Minä osaan jotain..."
Henry nyökkäsi Normanille, joka nousi kevyesti ylös, haki muovipussissa olevan pommin ja ojensi sen Derekille. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkääni, kun tajusin Normanin pidelleen samaa muovipussia unessani.

Derek nosti vapisevin käsin pommin muovipussista. Se näytti aivan tavalliselta mustalta mötikältä, jossa oli digitaalinen kellotaulu, ja jossa sekunnit tuntuivat vilisevän aivan liian nopeasti. 

"Minä ja Norman löysimme sen, kun olimme rannalla tutkimassa maastoa juuri tuollaisten varalta. Emme tiedä, onko niitä lisää, mutta teemme mahdollisimman perusteellisen tutkinnan heti tämän kokouksen jälkeen."

Kaikki keskittyivät Derekiin, joka käänteli pommia käsissään varovasti ja laski sen sitten varovasti muovipussin päälle. "En voi purkaa sitä. Kukaan ei voi. Se on rakennettu sillä tavalla, että se räjähtää, jos alan sörkkiä sitä liikaa. Se vain...räjähtää. Emme mahda sille mitään."
Kuollut kurtisti kulmiaan ja katsoi Derekiä arvioivatsi. "Kerrohan, mistä me tiedämme että sinuun voi luottaa? Mistä me tiedämme, että tuon pommin voisikin oikeasti purkaa, mutta sinä et tee sitä, koska olet oikeasti petturi?"

Derekin silmissä leimahti jokin. "Haluan elää. Purkaisin tämän pommin heti jos pystyisin jo sen vuoksi, että haluan elää."
Kuollut ei luovuttanut. "Mutta jos-"
"Byron." Aaron sanoi kireällä äänellä, ja Kuollut vaikeni synkän oloisena.

"Mitä jos me annammekin pommin räjähtää?" Aaron ehdotti, ja Henry näytti hetken siltä, että hänen silmänsä voisivat pudota päästä hetkenä minä hyvänsä. "Oletko sinä idiootti?!"
Aaron pudisteli päätään. "Antakaa minun selittää asiani loppuun saakka. Derek, kuinka vahva pommi on?"

Derek vaivaantui, kun kaikkien katseet kohdistuivat jälleen häneen. "No aika vahva. Se räjäyttää kaiken ainakin kilometrin säteeltä. Se on aika suhteellisen pieni matka, mutta räjähdysvoima on sitäkin suurempi."
Aaron nyökkäsi. "Juuri sitä toivoinkin. Katsokaas, me voisimme hyödyntää pommia. Jos veisimme sen aivan Rajan tuntumaan, pommi saattaisi räjäyttää sen tuusan nuuskaksi."

"Me pääsisimme ulos." Mabret sanoi hiljaa, ja se upposi kaikkien tajuntaan hitaasti mutta varmasti. Milo vilkuili ympärilleen. "Sitten se pitää varmaan viedä sinne."
Aaron nyökkäsi. "Niin pitää. Käsittääkseni tuolla" hän viittilöi vallihaudan toiselle puolelle "ei ole enää sitä tappavaa sumupaskaa mitä aiemmin."

Gio kurtisti kulmiaan. "Mitä jos sitä on vielä? Tai jos se tulee takaisin?"
"Sitten se on voi voi ja rip." Henry tokaisi. "Minä kannatan Aaronin ideaa. Jos meillä on pienikin mahdollisuus päästä tämän saatanan kuvun alta pois, minä olen ainakin valmis tekemään kaikkeni sen eteen."