Kupla

>17<

Mejín näkökulma

Matthew James oli vasenkätinen. Amy Grey (joka oli siis toinen Vallan työntekijä) oli oikeakätinen. Se tarkoitti luonnollisestikin sitä, että Matthew ja Gio tulivat meidän puolellemme ja Amy meni oikealle. Amy ja Matthew nostivat pystyyn ihan kunnon mekkalan, kun he joutuivat erilleen, mutta riehuminen loppui siihen, kun Mabret ja Henry kimpaantuvat ja ampuivat melkein molemmat tohjoksi.

Lopulta halasimme Mabretin kanssa vielä kerran, ja lähdimme eri suuntiin. Mathias saarnasi koko matkan Matthewille siitä, kuinka Kuplassa tuli käyttäytyä, mutta hänen äänestään suorastaan kaikui sarkastisuus ja viha.

Me kaikki epäilimme Matthewia ja Amyä, siitä ei ollut epäilystäkään. Minä epäilin myös Gioa. Tiesin, että minun pitäisi luottaa häneen, mutten luottanut. Tapa, jolla hän käveli rennosti Heon vierellä, oli levollinen ja huoleton, mutten saanut päästäni ajatusta, että hän hyppäisi hetkenä minä hyvänsä tappamaan jonkun.
Joo, olin kai hieman vainoharhainen, mutten voinut sille mitään.

Venematka sujui hitaanpuoleisesti, ja minä istuin veneen keulassa katsoen tiiviisti rantaan. Heo ja Gio puhuivat joistain menneisyyttä koskevista asioista kun taas Mathias yritti saada Matthewia puhumaan Vallan asioista. Minä mietin Mabretia. Toivottavasti hän oli oikeasti kunnossa. En nimittäin kestäisi, jos hänelle sattuisi jotain.

Sireenin huuto halkoi ilmaa. Mathias lopetti soutamisen ja me kaikki nostimme katseemme kohti taivasta. Tämä oli ääni, jollainen kuului ennen kuin meille tiedotettiin lähitaisteluista. Vilkaisin Heoa, mutten onnistunut tavoittamaan hänen katsettaan, koska hän tähyili taivaalle. Nostin itsekin katseeni taivaisiin, vaikkei siellä näkynyt muuta kuin harmaita pilviä. Ei edes auringonpilkahdusta.
Sitten ääni aloitti puhumisen. "Hei hyvät selviytyjät." Se puhui. Ääni oli eri kun viimeksi ja siinä kuului kummallinen korostus.
"Huomaatte varmasti, etten ole kukaan, kuka teille on aiemmin puhunut. Se johtuu tietenkin siitä, että Bastien Blanco on syrjäytetty minun, Adrian Schmidtin toimesta. Minä olen siis Vallan uusi johtaja. Hauskaa, eikö! Ei hätää, en aio lopettaa Kuplien toimintaa. Ne ovat mahtavia kokeiluja ja toimivat toistaiseksi oikein mainiosti. Ne ovat jopa tuoneet pareja yhteen."
Heo vilkaisi minua nopeasti ja katsoi sitten jälleen taivaalle.

"Tänään Kuplaanne päätyi kaksi alaistani, mistä olen pahoillani. En kuitenkaan niin pahoillani, että tulisin hakemaan heidät pois. He saavat jäädä kanssanne elämään mullistusten aikaa. Maailmassa on aivan liikaa ihmisiä, ja olemme päättäneet hankkiutua osasta eroon. Aivan järjestelmällisesti tietenkin. Tuhoamme joitain Kuplista, emme ole vielä päättäneet, että mitä. Kuudestatoista Kuplasta noin puolet tuhotaan. Säästämme viisaammat ja parhaiten menestyneimmät Kuplat. Tästä lähin siis tehtävienne tulokset ja lähitaistelujen yleiskatsaus vaikuttavat siihen, selviättekö de hengissä vai ette. Saatte lähipäivinä tiedon lähitaistelu pareistanne ja sen jälkeen on tietenkin taistelut. Niissä huonoiten pärjännyt kuolee seuraavan yön aikana. Emme lähetä luoksenne enää lisää ihmisiä, joten vähenette tasaista tahtia. Kun jäljellä on enää 15 ihmistä, saatte lyödä hynttyyt yhteen ja toimia yhdessä. Mutta ottakaa huomioon, että silloin teidän on myös muutettava leirinne kaupunkiin, koska tiedättehän te rajasäännöt. Poikkeus tietenkin siinä tilanteessa jos vain toisen puolen selviytyjiä selviää hengissä. Uskon kaiken olevan selvää, joten hyvää päivänjatkoa."

Vihasin paniikkikohtauksia. Nyt olin kuitenkin niin järkyttynyt, että voisin räjähtää. Meillä oli vain vähäiset mahdollisuudet selviytyä elossa. Kaikkien meidän. Käännyin katsomaan Heoa, joka katsoi tällä kerralla minua takaisin. Hänen vihreät silmänsä olivat huolta täynnä kun hän istui siinä veneen pohjalla nojaten keskipenkkiin, jolla Gio istui. Heo levitti kätensä, ja minä laskeuduin veneen pohjalle ja painauduin hänen syliinsä. Heo kiersi kätensä ympärilleni ja piirteli selkääni kuvioita sormenpäillään. Painoin pääni hänen olkapäälleen ja nostin käteni hänen rintakehälleen. Halusin olla mahdollisimman lähellä häntä, hengittää hänen tuoksuaan ja tuntea hänen lihaksensa paidan lävitse. Halusin kuulla hänen äänensä, halusin tuntea hänen huulensa huulillani ja kätensä lanteillani. Halusin muistaa hänet sellaisena kuin hän oli, mikäli kuolema korjaisi meidät.