Kupla

>13<

 Mabretin näkökulma

Maddy heräsi vielä samana iltana. Hän ei puhunut oikeastaan mitään, painui vain telttaansa ja veti verhon oviaukon eteen. Minä, Ed ja Elliot istuimme nuotiolla vielä jonkin aikaa, kunnes siirsimme tavarani toiseen telttaan, joka sijaitsi Edin ja Elliotin telttojen vieressä. Jos kerran olimme niin kutsuttuja rikoskumppaneita, meidän täytyisi pystyä herättämään toisemme pelkällä muutamalla sanalla. Milo ja Henry eivät kiinnittäneet muuttooni oikeastaan kamalasti huomiota, he vain katsoivat hieman hämillään, kun Ed juoksi ympäriinsä makuupussini kanssa ja minä jahtasin häntä, ettei hän heittäisi sitä jokeen. Quentin oli tiukasti valvonnassa; Henry ja Norman olivat sitoneet hänen kätensä selän taakse köydenpätkällä, ettei hän yrittäisi mitään. Norman talutti häntä ympäriinsä, ja uhkasi joka toinen hetki tusauttaa tämän pään tuusan nuuskaksi. Quentin otti kaiken vastaan ihmeen rennosti, mutta mulkoili silti vähän jokaista. Me emme kiinnittäneet häneen enää paljoa huomiota, vaikka hänen läsnäolonsa häiritsikin minua. Pystytimme oman pikkuisen nuotiomme telttojemme luokse, ja niukan illallisen jälkeen painuin saman tien nukkumaan.

Olin ehtinyt nukkua jonkin aikaa, kun heräsin epämääräiseen sihinään. Sitten joku potkaisi minua sääreen. Ponnahdin istumaan ja yritin tavoittaa pimeydestä jotain, jota mahdollisesti lyödä. Sitten näin kasvot teltan oviaukossa, mutta ne katosivat nopeasti. Nousin nopeasti kyykkyyn ja työnnyin ulos teltasta. Kohosin seisomaan ja annoin katseeni haravoida leiriä. Maddy seisoi jonkin matkan päässä kädessään veitseni. Hän heilutteli sitä puolelta toiselle ja työnsi sen sitten mustan tuulitakkinsa taskuun. "Huomenta Swan."

Huokaisin syvään. En ollut kamalasti tappelutuulella, mutta Maddy osasi olla ärsyttävä. "Anna se veitsi tänne, Turner."

Maddy hymähti, kun puhuttelin häntä sukunimellä, niin kuin hän teki aina minulle. "Ensin saat luvata pari juttua. Tule tuonne joen rantaan, en halua herättää Ediä ja Elliotia."

Kohotin kulmiani ja nostin käteni puuskaan. "Aiot tappaa minut, vai? Ei käy, Turner."

Maddy pyöräytti silmiään ja huokaisi. "Älä ole lapsellinen. Ala tulla, Swan."

Vastahakoisena seurasin Maddyä joen rantaan, jossa hän kääntyi jälleen katsomaan minua. Hänen ilmeensä oli huolestunut ja hän siirsi painoaan jalalta toiselle. "Lupaa minulle yksi juttu."
Kurtistin kulmiani ja pudistelin päätäni. "Ehei, minä en lupaa sinulle mitään."

Sen sanottuani käännyin ympäri ja olin jo lähdössä, kun jokin tarttui käsivarteeni. Maddyn kynnet upposivat ihooni paidan lävitse, enkä voinut muuta kuin pysähtyä. "Swan odota. Sitä...sitä vain että jos minulle käy jotain, niin lupaatko katsoa Edin ja Elliotin perään?"

Kurtistin kulmiani ja käännyin katsomaan Maddyä. Hän katsoi minua siniharmailla silmillään, jotka suorastaan anelivat minua lupaamaan. En ollut aiemmin nähnyt Maddyä näin heikkona.

"Mitä sinulle nyt muka kävisi?", kysyin ja vedin käteni varovasti irti hänen otteestaan. Hän puri hermostuneena huultaan ja astui askeleen taaksepäin, kun oli lopulta saanut minut kuuntelemaan.

"No siis täällähän voi käydä koko ajan vaikka mitä. Saatan kuolla jo lähitaisteluissa, seuraavassa tehtävässä tai sitten saatan kadota hävityn tehtävän jälkeen ja niin edespäin. Mitä vain voi tapahtua."
Kohotin kulmiani. "Milloin sinusta on tullut ylivarovainen?"
"Äh, suu kiinni Swan. Sano nyt vain, että lupaat katsoa heidän peräänsä? Etteivät he tee mitään tyhmää."

"Okei, lupaan."
"Kiitos."

Maddy lähti ja jätti minut seisomaan joen rantaan vielä pitkäksi aikaa.